Asklepieion (Kos)
Asklepieion (m.kreik. Ἀσκληπιεῖον, Asklēpieīon) oli antiikin aikainen lääkintätaidon ja parantamisen jumalalle Asklepiokselle omistettu pyhäkköalue Kosin saarella Kreikassa. Siihen kuului muun muassa temppeleitä, parantola ja kylpylä. Sen arkeologinen kohde sijaitsee noin 3,5 kilometriä Kosin kaupungista lounaaseen lähellä Platánin kylää.
| Asklepieion | |
|---|---|
| Ἀσκληπιεῖον | |
 Asklepieionin arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Asklepieion |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Kreikka |
| Paikkakunta | Kosin kaupunki, Kos, Etelä-Egean saaret |
| Historia | |
| Tyyppi | pyhäkkö ja parantola |
| Ajanjakso | noin 350 eaa.–500 jaa. |
| Huippukausi | 100-luku eaa. |
| Kulttuuri | antiikki |
| Kaupunki | Kos |
| Aiheesta muualla | |
Historia muokkaa
Asklepieionin paikka on hautalöytöjen perusteella ollut jonkinlaisessa käytössä mykeneläisenä aikana sekä geometrisellä kaudella. Antiikin aikana paikalla oli alun perin Apollon Kyparissioksen pyhäkkö. Apollon oli kreikkalaisten vanha parantajajumala ennen kuin tehtävä siirtyi tämän poikanakin pidetylle Asklepiokselle. Lisänimi Kyparissios viittaa paikan sypresseihin. Kosille Asklepioksen kultti saapui 300-luvulla eaa. Ensimmäinen Asklepiokseen liitetty rakennelma paikalla oli tuona aikana rakennettu Asklepioksen alttari.[1][2][3][4]
.jpg)
Varsinaisen Asklepieionin rakentaminen alkoi 200-luvulla eaa. Ensimmäinen, pieni Asklepiokselle omistettu temppeli rakennettiin vuosisadan alussa. Näin paikka on syntynyt Kosilla vaikuttaneen lääketieteen isäksi kutsutun Hippokrateen ajan jälkeen. Vuonna 242 eaa. temppeli julistettiin suojelluksi ja sodilta rauhoitetuksi alueeksi. 100-luvulla eaa. paikka sai Pergamonin kuninkaan Eumenes II:n suosion. Sinne rakennettiin uusia tasanteita ja vanha Asklepioksen temppeli korvattiin uudella ja suuremmalla temppelillä. Myös kokonaisuuteen kuulunut Apollonin temppeli rakennettiin 100-luvulla eaa. Roomalaisena aikana Asklepieionilla oli osittainen verovapaus ja paikalle rakennettiin muun muassa suuri roomalainen kylpylä.[1][2][4][5]
Pyhäköstä kehittyi yksi antiikin maailman keskeisimmistä lääkinnällisistä pyhäköistä ja yksi tunnetuimmista lukuisista Asklepieioneista Epidauroksen Asklepieionin ohella. Pyhäkön papiston katsottiin polveutuvan Asklepioksesta. Paikassa harjoitettiin parannustoimintaa sekä todennäköisesti kehitettiin ja opetettiin lääketiedettä Hippokrateen perintönä. Parannustoiminnan keskiössä oli usko jumalan ilmestymiseen potilaille unessa, kun nämä nukkuvat temppelin ympärille tätä varten rakennetuissa rakennuksissa. Myöhemmin paikalla harjoitettiin myös ajan kehittyneempään lääketieteeseen perustuneita hoitoja. Paikalla järjestettiin joka viides vuosi suuri Asklepieia-juhla, johon kuului musiikki- ja urheilukilpailuja.[1][2][4]
Asklepieion oli käytössä 500-luvulle jaa. saakka. Osa sen taideaarteista vietiin roomalaisena aikana muualle. Alue raunioitui maanjäristyksissä vuosina 469 ja 554 ja mahdollisesti myös anatolialaisten hyökkäyksessä. 1400-luvulla Asklepieionin kiviä käytettiin Kosin kaupungin Nerantzián linnan rakentamiseen. Ajan myötä pyhäkön sijainti unohtui.[1][4]
Asklepieionia alettiin etsiä vuonna 1896. Englantilainen arkeologi W. R. Paton paikallisti pyhäkön oletetun paikan noin 1901–1902, minkä seurauksena paikalla suoritettiin arkeologisia kaivauksia. Etsinnässä hyödynnettiin muun muassa parantolalle ominaisten lähteiden paikantamista ja se tunnistettiin lukuisten rakennusten osien ja piirtokirjoitusten avulla. Ensimmäisenä paikalla kaivoivat paikallinen Iákovos Zaráftis ja saksalainen Rudolf Herzog. Zaráftiksen johtamat systemaattiset kaivaukset alkoivat vuonna 1904 ja kestivät vuoteen 1933. Tämän jälkeen italialaiset arkeologit suorittivat paikalla kaivauksia ja ennallistuksia. Muun muassa tasanteiden tukimuurit ja osia pylväistä on rakennettu uudelleen.[1][2][4]
Rakennukset ja löydökset muokkaa
Asklepieion sijaitsee kukkulalla ja sen rinteessä, josta on hyvä näköala Kosin kaupunkiin ja merellä päin. Pyhäkkökokonaisuus on rakennettu laskutavasta riippuen kolmelle tai neljälle suurelle tasanteelle. Tasanteelta toiselle noustaan suuria portaita pitkin. Tasanteet ja portaat eivät ole aivan suorassa linjassa toisiinsa nähden, vaan kokonaisuus kääntyy hieman etelään (alhaalta katsoen vasemmalle) päin. Pyhäkön on ympäröinyt pyhä metsä.[4]
Alimmalla tasolla heti nykyisen alueen sisäänkäynnin vieressä on pieni roomalaisaikainen kylpyrakennus, jossa paikalle saapuneet ovat puhdistautuneet. Sen luota johtaa portaat ensimmäiselle varsinaiselle tasanteelle.[4] Arkeologisen alueen itäosassa on pieni museo, jossa on muun muassa paikalta löydettyjä piirtokirjoituksia.
Ensimmäinen tasanne muokkaa
Ensimmäisellä tasanteella portaiden yläpäässä on ollut propylon- eli sisäänkäyntipylväikkö. Tasannetta ovat reunustaneet pohjois-, itä- ja länsisivulta stoia muistuttavat pylväiköt. Rakennusta on ehdotettu mm. jonkinlaiseksi lääketieteelliseksi kouluksi. Tästä ei kuitenkaan ole varmuutta.[3][4]
Tasanteen länsilaidassa on ollut latriini eli roomalaisaikainen käymälä. Tasanteen eteläsivulla on toisen tasanteen korkea päätymuuri. Siinä on lukuisia syvennyksiä, joissa on ollut veistoksia. Tunnetuin näistä oli Praksiteleen veistämä Afrodite-veistos, joka on kadonnut. Muurissa on myös rikki- ja rautapitoista vettä antanut lähdekaivo, jonka vesi tuli nykyisin Kokkinónero- ja Voúrinna-nimillä tunnetuista lähteistä alueen eteläpuolelta. Toiselle tasanteelle johtavat portaat ovat päätymuurin keskellä.[4][6]
Suurempi roomalainen kylpylä sijaitsee tasanteen itälaidalla. Se koostuu kolmesta salista ja rakennettiin 200-luvulla jaa. Rakennuksesta on löydetty seinämaalauksia ja mosaiikkeja.[6]
Keskitasanne (Toinen ja kolmas tasanne) muokkaa
Keskitasanne koostuu kahdesta erillisestä tasanteesta, toisesta ja kolmannesta tasanteesta, joista kuitenkin vain toisella on rakennuksia ja kolmas on muita tasanteita selvästi pienempi. Siksi ne lasketaan usein yhdeksi tasanteeksi.[4]
Toisella tasanteella heti portaiden yläpäässä on Asklepioksen alttari, joka oli pyhäkköalueen vanhin rakennelma ja rakennettu 300-luvulla eaa. Se rakennettiin uudestaan 100-luvulla Pergamonin Zeuksen alttarin mallin mukaan. Alttarista on jäljellä perustukset.[1][4]
Alttarin pohjoispuolella, portailta nähtynä oikealla on ollut alueen varhaisin, 200-luvulla eaa. rakennettu pieni Asklepiokselle omistettu temppeli. Se edusti joonialaista tyyliä. Suuren temppelin rakentamisen jälkeen se toimi pyhäkön aarrekammiona. Tuolloin se oli koristeltu Apelleen tekemillä maalauksilla, joista kuuluisin oli Afrodite Anadyomene eli merestä noussutta Afroditea esittänyt maalaus, joka siirrettiin Augustuksen aikana Roomaan. Temppelin vieressä on mahdollisesti pappien käytössä ollut rakennus.[4]
Portailta nähtynä vasemmalla puolella alttarin takana on eksedra eli puhujankoroke, mahdollinen papiston tai lääkärien kokoontumispaikka. Alttarin itäpuolella oli roomalaisaikainen Apollonin temppeli, joka rakennettiin 100-luvulla jaa. ja edusti korinttilaista tyyliä. Seitsemän sen pylväistä on kunnostettu. Vielä idempänä on Leskheksi kutsuttu rakennus, joka on ollut mahdollisesti kokoontumissali tai Asklepieioneille tyypillinen käärmeiden säilytyspaikka.[3][4][6]
Toiselta tasanteelta johtaa kolmannelle suuret portaat, joista edetään heti seuraaville, neljännelle tasanteelle johtaville portaille.[4]
Neljäs eli ylin tasanne muokkaa
Neljättä ja ylintä tasannetta kutsutaan joskus kolmanneksi tasanteeksi, mikäli toista ja kolmatta tasannetta ei eroteta toisistaan.
Suuri Asklepioksen temppeli sijaitsee ylimmän tasanteen keskellä. Temppeli rakennettiin 100-luvulla eaa. samalla kun koko ylin tasanne. Se edusti doorilaista tyyliä ja oli kopio Epidauroksen Asklepieionin temppelistä. Siinä oli pitkällä sivulla 11 ja lyhyellä sivulla 6 pylvästä. Temppelistä on säilynyt lähinnä perustukset. Temppelin paikalla on myös siihen varhaiskristillisenä aikana rakennetun Panagía Tarsoún kirkon jäänteitä, lähinnä yksi alttarina toiminut pylväs. Kirkko oli bysanttilaisena aikana Pátmoksen luostarin alaisuudessa.[2][3][4][6]
Potilaille ja pyhiinvaeltajille tarkoitetut parantolarakennukset sijaitsevat Asklepioksen temppelin ympärillä reunustaen tasannetta etelä-, itä- ja länsisivulta. Niiden pylväikkö oli doorilaista tyyliä.[1][6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Ασκληπιείο Κω: Ιστορικό Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Arkistoitu 17.10.2018. Viitattu 9.11.2015.
- ↑ a b c d e Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”Kos, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d Asklepieion Greeka.com. Viitattu 9.11.2015.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o ”The Asklepieion”, Greek Island Hopping 2008, s. 384–385, 399–401. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Kos”, Antiikin käsikirja, s. 276–277. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ a b c d e Ασκληπιείο Κω: Περιγραφή Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 9.11.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kosin Asklepieion Wikimedia Commonsissa
