Askelonin taistelu (1153)

Askelonin piritys tapahtui vuonna 1153 ja siitä seurasi tämän egyptiläisen linnoituksen valloittaminen Jerusalemin kuningaskunnalle.

Askelonin taistelu
Osa ristiretkiä
Balduin III piirittää Ascalonin, kuva kirjasta vuodelta 1462.
Päivämäärä: 1153 Paikka: Askalon Lopputulos: Ristiretkeläisten voitto
Osapuolet
Jerusalemin kuningaskunta	Egyptin fatimidit
Komentajat
Balduin III Bernard de Tremelay †	Ei tiedossa
Vahvuudet
Ei tiedossa	Ei tiedossa
Tappiot
Ei tiedossa	Koko varuskunta tapettu tai vangittu

Tausta

Askelon oli Egyptin voimakkain linnoitus. Siellä käytiin taistelu vuonna 1099 ensimmäisen ristiretken viimeisissä hurmoksissa. Vaikka kristityt olivat voittoisia, heidän omat sisäiset riitansa sallivat Askelonin pysymisen egyptiläisten käsissä. Tämän vuoksi fatimidit pystyivät vuosittain hyökkäämään ristiretkeläisiä vastaan ja niinpä kuningaskunnan eteläinen raja oli hyvin rauhaton.

Toisen ristiretken epäonnistumisen jälkeen vuonna 1148, Saksan Konrad III yritti valloittaa linnoitusta, mutta hänet pakotettiin perääntymään kun Jerusalemin suunnalta ei tullut apua. Sillä välin Jerusalemin itä ja pohjoispuolella Nur ad-Din keräsi kokoon yhtenäisen kuningaskunnan johtamistaan kaupungeista. Toisen ristiretken jälkeen hän myös valloitti Damaskoksen. Vuonna 1149 Nur ad-Din voitti Antiokian ruhtinaskunnan Inabin taistelussa. Johtaja ei kyennyt saamaan koko Antiokiaa valtansa alle eikä hän pystynyt etenemään pitkälle Jerusalemin kuningaskuntaan. Toisaalta Jerusalem ei voinut tehdä mitään pohjoisessa ja idässä olevalle uhalle, koska se oli niin vahvan johdon alaisena. Ristiretkikuningaskunnan täytyisi laajentaa Egyptiin päin.

Noin vuonna 1150 Jerusalemin Balduin III rakennutti uudestaan Gazan kaupungin, mikä oli aikaisemmin ollut rauniokaupunki. Gazan johto annettiin Temppeliherroille ja siitä saatiin jonkinlaista suojaa Askelonista tulevia hyökkäyksiä vastaan. Muitakin linnoituksia, kuten Ibelin ja Montgisard, oli rakennettu sille alueelle kun kuningaskuntaa oli perustettu. Pian kuitenkin Jerusalemia jakoi kahtia sisällissota. Balduin III oli kuningaskunnan laillinen perillinen, mutta hänen äitinsä kuningatar Melisende oli ollut vallassa vuodesta 1143. Vuonna 1152 Balduin vihdoin vaati saada täyden vallan koko kuningaskuntaan ja muutamien taistelujen jälkeen näin myös tapahtui. Myöhemmin samana vuonna Balduin voitti turkkilaisten hyökkäyksen kuningaskuntaan.

Askelonin piiritys

Näiden voittojen rohkaisemana Balduin päätti hyökätä Askelonin kimppuun vuonna 1153. Tammikuussa hän keräsi koko Jerusalemin armeijan ja marssi heidän kanssaan linnoituksen luo ja ryhtyi tuhoamaan sitä ympäröiviä viljelyksiä. Patriarkka Fulcher oli myös joukoissa mukanaan pyhäinjäännös Jeesuksen rististä. Hyökkäys tehtiin niin maalta kuin mereltä, laivastoa johtamassa oli Siidonin Gerard. Ristiretkeläisten joukkoa kasvatti myös pyhiinvaeltajien joukko, joka sattui olemaan matkalla Jerusalemiin.

Valloitustorneja rakennettiin ja viiden kuukauden ajan voittoja ja tappioita kerääntyi molemmille puolille. Askelon oli laaja ja lähes mahdoton vallata. Sen muurien sisällä oli kaksi kertaa niin paljon puolustajia kuin ulkona hyökkääjiä ja ruokavarastot kestäisivät vuosia. Toukokuussa egyptiläisten laivasto saapui tuomaan lisää varastoja linnoitukseen ja Gerardin pieni laivasto ei kyennyt estämään heitä mitenkään. Elokuussa Askelonin tilanne huononi kun puolustajat yrittivät polttaa yhden valloitustorneista ja tuuli puhalsi tulen päin kaupunkia polttaen suuren osan sen muurista.

Balduinin tietämättä ritarit hyökkäsivät kaupunkiin ja temppeliherrain suurmestari Bernard de Tramelay esti muiden ristiretkeläisten pääsyn kaupunkiin, koska ei tahtonut jakaa aarteita kuninkaan kanssa. Bernard ja noin neljäkymmentä hänen temppeliherroistaan surmattiin egyptiläisten ylivoiman edessä. Heidän ruumiinsa asetettiin näytteille ja heidän päänsä lähettiin sulttaanille.

Toinen tarina kertoo muurin sortumisesta, mutta se ei sanallakaan mainitse temppeliherrojen hyökkäystä. Joka tapauksessa Bernard de Tramelay kuoli taisteluissa. Tässä vaiheessa ristiretkeläiset olivat uupumassa ja ehdottivat, että piiritys keskeytettäisiin. Patriarkka ja ritarit kuitenkin vakuuttivat kuninkaalle voiton olevan lähellä ja kolme päivää myöhemmin järjestettiin hyökkäys, jonka avulla retkeläiset pääsivät kaupunkiin. Elokuun 19. ristiretkeläiset valloittivat kaupungin ja se antautui virallisesti kolme päivää myöhemmin. Kaupungin asukkaat päästettiin lähtemään vapaasti ja useat heistä palasivat Egyptiin.

Seuraukset

Askelonin johtajaksi tuli Jerusalemin patriarkka, vaikka aikaisemmin sitä oli johtanut Beetlehemin piispa. Muslimeiden moskeijasta muutettiin kirkko ja kaupunki lisättiin osaksi Jaffan kuntaa, jota johti Balduinin veli Amalric. Myöhemmin Jaffan ja Askelonin kunnasta tuli yksi tärkeimmistä ristiretkeläisten valloituksista.

Kaupungin valloituksesta seurasi Egyptin fatimidien vallan väheneminen. Amalricista tuli Jerusalemin kuningas veljensä jälkeen vuonna 1162 ja koko 1160-luvun hän johti lukuisia hyökkäyksiä Askelonista Egyptiin. Näistä ei ollut apua maan valloituksessa, mutta siitä seurasi Egyptin ja Syyrian yhdistyminen Saladinin vallan alle. Saladin lopulta valloitti Jerusalemin kuningaskunnan vuonna 1187.