Ashraf ol-Molouk Pahlavi (pers. ‏اشرف الملوک پهلوی‎‎; 26. lokakuuta 1919 Teheran, Persia[1]7. tammikuuta 2016 Monte Carlo, Monaco[2]) oli iranilainen prinsessa ja Iranin viimeisen šaahin Mohammed Reza Pahlavin kaksoissisar. Prinsessa Ashraf pyrki edistämään naisten oikeuksia kansainvälisellä tasolla ja toimi Yhdistyneiden kansakuntien (YK) luottamustehtävissä. Hän oli myös merkittävä ja kiistelty vallankäyttäjä Iranissa veljensä hallituskaudella.

Prinsessa Ashraf Pahlavi 1970-luvulla.

Elämänvaiheet muokkaa

Perhe ja nuoruus muokkaa

 
Nuoruudenkuva Ashrafista.

Ashrafin vanhemmat olivat Reza Pahlavi ja tämän puoliso Tadj ol-Molouk. Ashraf ja Mohammed Reza Pahlavi olivat kaksoset.[1][2] Heidän isänsä syrjäytti vallankaappauksella aiemman Qajar-dynastian, kohosi vuonna 1925 šaahiksi ja pyrki nykyaikaistamaan Irania. Sujuvasti ranskaa ja englantia puhunut Ashraf esiintyi julkisuudessa länsimaihin suuntautuneena modernina naisena. Vuonna 1934 šaahitar Tadj, Ashraf ja hänen sisarensa Shams esiintyivät julkisesti ilman naisten perinteistä huntua.[2] Ashraf ei kuitenkaan päässyt opiskelemaan yliopistoon, sillä isä määräsi hänet naimaan vain 18-vuotiaana poliitikko Ali Ghavamin.[2][1] He erosivat vuonna 1941, ja kolme vuotta myöhemmin Ashraf meni naimisiin korkean ilmailuhallinnon virkamiehen Ahmed Shafiqin kanssa, mutta myös tämä liitto päättyi eroon vuonna 1960. Ashrafin kolmas puoliso oli tohtori Mehdi Boushehri. Hänelle syntyi kahdesta ensimmäisestä avioliitostaan kolme lasta: pojat Shahram (s. 1939) ja Shahriar (s. 1945) sekä tytär Azadeh (s. 1951).[1]

Mohammed Reza Pahlavin valtakausi muokkaa

Prinsessa Ashrafilla oli tärkeä rooli vuoden 1953 vallankaappauksessa, jossa šaahi syrjäytti vasemmistolaisen pääministeri Mohammed Mossadeqin ja palautti valtansa Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian tuella. Kun Mohammed Reza Pahlavi epäröi suostumistaan CIA:n ja MI6:n laatimaan kaappaussuunnitelmaan, CIA-agentit kääntyivät Ashrafin puoleen, joka ylipuhui taitavasti veljensä ryhtymään hankkeeseen. Agenttien kerrotaan vuorostaan suostutelleen Ashrafin antamalla tälle palkkioksi rahaa ja minkkiturkin.[2] Hänet tunnettiinkin ylellisestä ja loistokkaasta elämäntavastaan ja muotivaatteistaan, ja hän viihtyi Rivieran kasinoissa.[2]

Mohammed Reza Pahlavi jatkoi šaahina isänsä aloittamaa naisten aseman parantamista muun muassa antamalla naisille äänioikeuden vuonna 1963. Prinsessa Ashraf omistautui näihin aikoihin naisten oikeuksille, osin siksi että hänen vaikutusvaltansa muuhun politiikkaan väheni šaahin keskittäessä valtaa itselleen. Ashraf toimi vuonna 1966 perustetun vaikutusvaltaisen Iranin naisten järjestön (Sāzmān-e zanān-e Īrān) puheenjohtajana. Valtiovallan tukema järjestö muun muassa perusti naisten neuvoloita ja edisti sukupuolten tasa-arvoa lisännyttä lainsäädäntöä sekä naisten koulutusmahdollisuuksia. Ashraf johti myös Iranin ihmisoikeuskomiteaa sekä toimi YK:n ihmisoikeuskomission ja naisten aseman komission puheenjohtajana. Ashraf teki vuoden 1975 kansainväliseen naisten vuoteen liittyneessä YK:n konferenssissa Méxicossa aloitteen pysyvän naisten asioiden tutkimusinstituutin perustamisesta.[1][3]

Ashraf tuki ja puolusti häpeilemättä veljensä hallintoa, jonka muuttuessa yhä yksinvaltaisemmaksi ja vihatummaksi hänestä tuli kotimaassaan yksi sen korruption symboleista. Ashraf joutui vuonna 1977 salamurhayrityksen kohteeksi Ranskassa lähellä Cannesia. Hänen ollessaan palaamassa kasinolta kaksi miestä avasi tulen puoliautomaattipistooleilla hänen autoaan kohti, surmaten hänen hovineitonsa ja haavoittaen autonkuljettajaa.[2]

Maanpakolaisvuodet muokkaa

Vuoden 1979 Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen Ashraf jatkoi ylellistä elämää maanpaossa. Hänellä oli asunnot Pariisissa, Rivieran Juan-les-Pinsissä ja New Yorkin Park Avenuella. Iranin islamilaisen hallinnon kannattajat salamurhasivat hänen poikansa Shahriarin hänen Pariisin-asuntonsa edustalla vuonna 1979. Maanpakovuosinaan Ashraf arvosteli naisten oikeuksien taantumista Iranissa ja puolusti äänekkäästi syrjäytetyn kuningasperheen mainetta kiistämällä heidän olleen kleptokraatteja.[2] Hän julkaisi muistelmakirjat Faces in a Mirror: Memoirs from Exile (1980), Jamais Résignée (1981) ja Time for Truth (1995).[2][1] Hän kuoli Monacossa 96-vuotiaana vuonna 2016.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f Jo Anne Anne: Pahlavi, Ashraf (1919—) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 4.4.2020.
  2. a b c d e f g h i j William Grimes: Ashraf Pahlavi, Twin Sister of Iran’s Last Shah, Dies at 96 (englanniksi) The New York Times 8.1.2016. Viitattu 4.4.2020.
  3. Hamideh Sedghi: Feminist movements iii. in the Pahlavi period (englanniksi) Encyclopædia Iranica (1999). Viitattu 4.4.2020.

Aiheesta muualla muokkaa