Avaa päävalikko

Arthur Holly Compton (10. syyskuuta 189215. maaliskuuta 1962) oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka tunnetaan Comptonin ilmiön löytäjänä. Hänet palkittiin vuonna 1927 Nobelin fysiikanpalkinnolla ilmiön löytämisestä.[1]

Arthur Holly Compton
Arthur Holly Compton.gif
Henkilötiedot
Syntynyt 10. syyskuuta 1892
Wooster, Yhdysvallat
Kuollut 15. maaliskuuta 1962 (69 vuotta)
Berkeley, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvaltain lippu Yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot College of Wooster
Princetonin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Owen Willans Richardson
Instituutti St. Louis'n Washington-yliopisto
Oppilaat Winston H. Bostick
Tutkimusalue Fysiikka
Tunnetut työt Comptonin ilmiö
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1927)
Franklin-mitali (1940)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Vuoden 1927 Solvay kvanttimekaniikkakonferenssi. Compton keskirivillä neljäs oikealta.

Nuoruus ja perheMuokkaa

Arthur H. Comptonin lähtökohdat akateemiseen maailmaan olivat erinomaiset. Hänen isänsä Elias Compton oli professori ja Woosterin yliopiston dekaani. Arthurin vanhin veli Karl Taylor Compton opiskeli fysiikkaa ja päätyi myöhemmin MIT:n johtajaksi.

Compton opiskeli fysiikkaa Woosterin yliopistossa, mistä hän valmistui 1913. Opiskeltuaan Princetonin yliopistossa hän sai tohtorin tutkinnon valmiiksi 1916. Princetonissa Compton keksi elegantin menetelmän Maan pyörimisen havainnointiin, mutta ryhtyi pian tutkimaan röntgensäteilyä.

Merkittävimmän tieteelliset löydötMuokkaa

Vuonna 1918 Compton alkoi tutkia röntgensäteilyn sirontaa ja huomasi 1922, että röntgensäteilyn aallonpituus kasvoi, kun se sirosi vapaista elektroneista. Ilmiö nimettiin löytäjänsä mukaan Comptonin ilmiöksi. Säteilyn epäelastinen sironta osoitti, että valolla on aaltoluonteen lisäksi myös hiukkasluonne. Myöhemmin C. T. R. Wilsonin rakentamalla sumukammiolla pystyttiin näkemään sironnassa energiaa saaneiden elektronien radat. Wilson palkittiin Comptonin kanssa Nobelin palkinnolla samana vuonna. Ilmiön todensivat tarkemmin myöhemmin vielä koinsidenssimenetelmällä Compton ja A. W. Simon. Menetelmän avulla yksittäisen sirontatapahtuman sironnut säteilykvantti ja elektroni pystyttiin havaitsemaan yhtä aikaa. Samaan aikaan Saksassa Walther Bothe ja Hans Geiger olivat keksineet samantyyppisen koinsidenssimenetelmän.

 
Comptonin ilmiö.

LähteetMuokkaa

  1. Dardo, Mauro: Nobel laureates and twentieth-century physics, s. 153. Cambridge University Press, 2004. ISBN 9780521540087. Google book (limited preview). (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.