Arthur Griffith
Arthur Griffith (31. maaliskuuta 1871 Dublin – 12. elokuuta 1922 Dublin)[1] oli irlantilainen poliitikko, joka perusti vuonna 1905 kansallismielisen ja vasemmistolaisen Sinn Féin -puolueen ja toimi sen johtajana. Hän osallistui Irlannin itsenäisyyskamppailuun ja Irlannin vapaavaltion perustamiseen. Griffith toimi vuosina 1919–1920 Irlannin tasavallan Dáil Éireann -hallituksen virkaa tekevänä presidenttinä ja vuonna 1922 presidenttinä.
| Arthur Griffith | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. maaliskuuta 1871 Dublin |
| Kuollut | 12. elokuuta 1922 (51 vuotta) Dublin |
Ura muokkaa
Sinn Féinin synty ja varhaisvuodet muokkaa
Griffith työskenteli aluksi isänsä tavoin latojana. Hän asui 1890-luvun lopulla muutaman vuoden Etelä-Afrikassa, jossa hän työskenteli kaivosmiehenä ja toimittajana. Palattuaan Irlantiin hän perusti The United Irishman -nimisen poliittisen viikkolehden. Lehti lakkautettiin useita kertoja ja perustettiin aina uudelleen toisella nimellä. Myöhemmissä vaiheissa sen nimi oli muun muassa Sinn Féin ja Nationality. Griffith kuului alkujaan Irlannin kansallispuolueen vasempaan siipeen, mutta hän menetti pian uskonsa puolueen pyrkimyksiin saavuttaa Irlannille itsehallinto eli home rule sopuisalla toiminnalla Ison-Britannian parlamentissa. Hän esitti vuonna 1903 vaatimuksen vaihtoehtoisesta taktiikasta eli niin sanotusta passiivisesta vastarinnasta: Irlantilaisten pitäisi kieltäytyä maksamasta brittiläisiä veroja tai tunnustamasta brittiläisiä tuomioistuimia sekä boikotoida brittiläisiä tuotteita. Irlantilaisten edustajien pitäisi marssia ulos Lontoon parlamentista ja muodostaa oma kansalliskokous Irlantiin.[2][1]
Griffithin esikuvana oli Ferenc Deákin Unkarissa puoli vuosisataa aiemmin harjoittama menestyksekäs politiikka. Griffith julkaisi vuonna 1904 pamfletin The Resurrection of Hungary: a parallel for Ireland (”Unkarin ylösnousemus: rinnakkaistapaus Irlannille”).[2] Griffithin perustama Cumann na nGaedheal (”Irlantilaisten puolue”) -niminen ryhmä julisti vuonna 1902 omaksuneensa tämän linjan, josta käytettiin iirinkielistä nimeä Sinn Féin (”me itse”).[1] Sinn Féin -puolue perustettiin Griffithin johdolla vuonna 1905. Puolueen ensimmäinen vaalikampanja vuonna 1906 järjestetyissä täytevaaleissa päättyi tappioon eikä se onnistunut tekemään merkittävää läpimurtoa ennen ensimmäistä maailmansotaa.[1][2]
Vuosien 1912–1914 home rule -kamppailun aikana Griffith vastusti kiivaasti ajatusta Irlannin jakamisesta ja tuki Irlannin vapaaehtoisjoukkojen perustamista unionistien perustamien Ulsterin vapaaehtoisjoukkojen vastapainoksi. Maailmansodan puhjettua hän vastusti John Redmondin kannustamaa irlantilaisten liittymistä Ison-Britannian armeijaan. Griffith ei ollut osallisena vuoden 1916 pääsiäiskapinan suunnittelussa, jonka yhteydessä nationalistien äärisiipi ohitti hänet. Hänet kuitenkin liitettiin kapinaan, joten hän oli toukokuusta joulukuuhun 1916 vangittuna Readingin vankilassa. Tämä palautti hänen maineensa Irlannin nationalistien parissa.[1][2] Hänet vangittiin vielä kahdesti sota-aikana brittiläisvastaisten lehtikirjoitustensa vuoksi.[1]
Irlannin valtion perustaminen muokkaa
Pääsiäiskapinan jälkeen sekä radikaalit tasavaltalaiset että Redmondin politiikkaan tyytymättömät maltilliset alkoivat virrata Sinn Féinin kannattajiksi,[2] ja sodan jälkeisissä joulukuun 1918 parlamenttivaaleissa puolue sai 73 Irlannille kuuluneista 105:stä paikasta parlamentissa.[3] Myös tuolla hetkellä vankilassa ollut Griffith valittiin parlamenttiin.[2] Puolueen edustajat eivät ottaneet parlamenttipaikkojaan vastaan, vaan perustivat tammikuussa 1919 Dublinissa oman parlamentin Dáil Éireannin ja julistivat perustaneensa samalla myös väliaikaisen hallituksen Irlannille.[3] Éamon de Valera toimi uuden hallituksen presidenttinä ja Griffith varapresidenttinä sekä huhtikuusta 1919 alkaen sisäministerinä. De Valeran oleskellessa Pohjois-Amerikassa Griffith toimi hallituksen vt. presidenttinä 19. kesäkuuta 1919 – 26. marraskuuta 1920.[1][4] Keväällä 1921 hän oli muutamia kuukausia brittien vankina, mutta hänet vapautettiin, kun Irlannin vapaussota päättyi tulitaukoon.[2]
Griffith nimitettiin elokuussa 1921 Dáil Éireann -hallituksen ulkoministeriksi.[4] Hän johti syksyllä 1921 Irlannin valtuuskuntaa, joka neuvotteli Lontoossa Ison-Britannian hallituksen kanssa 6. joulukuuta allekirjoitetun Ison-Britannian ja Irlannin sopimuksen. Sopimuksella perustettiin Irlannin vapaavaltio, joka jäi brittiläisen dominion asemaan. Griffith olisi halunnut enemmän, mutta hän kannatti silti sopimusehtojen hyväksymistä, sillä hänen mielestään kyseessä oli paras saavutettavissa ollut tulos ja merkittävä askel tiellä kohti kansakunnan vapautta.[1]
Griffith puolusti kiistellyn sopimuksen hyväksymistä Dáil Éireannissa. Sopimus hyväksyttiin täpärästi 7. tammikuuta 1922, jolloin de Valera erosi, ja Griffith valittiin kolme päivää myöhemmin hänen tilalleen presidentiksi. Sopimuksen oli määrä astua voimaan vuoden kuluttua, ja siirtymäkauden ajaksi perustettiin Irlannin väliaikainen hallitus, jonka johtoon tuli Michael Collins. Griffithiä ei nimetty väliaikaisen hallituksen jäseneksi, mutta hän jatkoi Dáil Éireann -hallituksen johdossa. Grifith ja Collins kunnioittivat toisiaan, mutta valtasuhteiden ollessa epäselvät he ajautuivat toistuvasti ristiriitoihin keskenään. Brittiläis-irlantilaista sopimusta koskenut kiista johti Irlannin sisällissodan puhkeamiseen kesäkuun 1922 lopussa. Griffith kuoli ylirasittuneena 12. elokuuta, vain kymmenen päivää ennen kuin myös Collins sai surmansa sisällissodassa.[1][2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Arthur Griffith (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.4.2014.
- ↑ a b c d e f g h Nordisk familjebok, täydennysosa (1924), s. 75–76 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.4.2014.
- ↑ a b Paul Arthur, Kimberly Cowell-Meyers: Sinn Féin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.4.2014.
- ↑ a b Mr. Arthur Griffith (englanniksi) Dáil Éireann Members Database. Viitattu 27.4.2014.