Artemi Verkolalainen
Pyhä Artemi Verkolalainen luetaan kuuluvaksi Suomen ortodoksisessa kirkossa Karjalan valistajiin[1]. Artemi syntyi vuonna 1532 Pohjois-Venäjällä Verkolan kylässä (nykyisin Arkangelin alueen Pinegan piirissä) ja kuoli salaman iskemänä 12-vuotiaana.
| Pyhä Artemi Verkolalainen | |
|---|---|
 1600-luvulta oleva pyhää Artemia esittävä ikoni. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1532 Verkola, Moskovan ruhtinaskunta |
| Kuollut | 23. kesäkuuta 1544 Verkola, Moskovan ruhtinaskunta |
Elämä muokkaa
Artemin kerrotaan syntyneen vuonna 1532 Verkolan kylässä Pinegajoen varrella. Hänen vanhempansa olivat talonpoikia. He kasvattivat poikansa pelkäämään ja kunnioittamaan Jumalaa. Viisivuotiaana Artemi alkoi vieroksua tavallisia lasten leikkejä. Hänen kerrotaan olleen hiljainen, sävyisä, Jumalaa pelkäävä ja tottelevainen vanhempiaan kohtaan. Hän myös auttoi isäänsä ahkerasti maatilan töissä.[2]
Artemin ollessa 12-vuotiaana auttamassa isäänsä pellon äestämisessä nousi äkkiä ukkosmyrsky. Säikähtäneen Artemin yläpuolella välähti salama, jota seurasi hirvittävä jyrähdys. Artemi kaatui kuolleena maahan, vaikka salama ei ollut osunut häneen. Kyläläiset olettivat Artemin kuoleman olevan rangaistus tämän salaisista synneistä. Artemin ruumis jätettiin siunaamattomana ja hautaamattomana mäntymetsään. Hänen ruumiinsa peitettiin risuilla ja tuohella ja paikka ympäröitiin pienellä puuaidalla.[2]
Kuoleman jälkeen muokkaa
Artemin ruumis oli 32 vuotta unohdettuna metsässä, kunnes vuoden 1577 kesällä Verkolan kylän kirkonpalvelija Agafonik ollessaan sienimetsällä näki valon sen paikan yläpuolella, jossa ruumis oli. Hän löysi ruumiin maatumattomana ja kertoi siitä kyläläisille. Kyläläiset siirsivät ruumiin ilman erityisiä kunnianosoituksia kirkon eteishuoneeseen ja peittivät sen jälleen tuohella.[2]
Sen jälkeen Artemin pyhäinjäännöksinä pidetyn ruumiin kerrotaan aiheuttaneen ihmeitä. Vienanmeren alueella raivosi samana vuonna 1577 kuumetauti, johon kuoli runsaasti varsinkin naisia ja lapsia. Verkolassa asuvan Kallinikin poikakin sairastui. Isä rukoili murheissaan poikansa puolesta ja kävi myös kirkossa kumartamassa Artemin arkun edessä ja otti sieltä mukaansa palan ruumista peittävää tuohta. Hän kiinnitti tuohenpalan kuolemaisillaan olleen poikansa kaularistiin, jolloin pojan kerrotaan parantuneen. Isän kerrottua tapahtuneesta kyläläisille nämä kokoontuivat kirkkoon veisaamaan kiitosrukouspalveluksia ja kunnioittamaan Artemin muistoa. Epidemia laantui seudulla, ja Artemin kautta uskottiin tapahtuneen lisää ihmeparantumisia. Kyläläiset rakensivat kirkon yhteyteen sivuhuoneen, jonne Artemin pyhäinjäännökset siirrettiin uudessa arkussa.[2]
Kaksi pappia antoi määräyksen maalata vanhasta arkusta tehdyille laudoille muutamia Artemia esittäviä ikoneita. Pankrati-niminen mies vei yhden Artemia esittävistä ikoneista Ustjugiin, missä monien kerrotaan parantuneen sen kautta. Myös Verkolan asukkaat veivät koteihinsa ikonien valmistuksesta rippeiksi jääneitä lastuja, ja heidän kerrotaan parantuneen vaivoistaan. Holmogoryssa asuva Ilarion kärsi silmäsairaudesta, joka sokeutti hänet. Hänen kerrotaan rukoilleen apua Artemilta, jolloin tämä olisi ilmestynyt hänelle näyssä ja siunannut häntä käsiristillä sanoen: Nouse, Kristus parantaa sinut palvelijansa kautta. Mene Verkolaan kumartamaan arkkuani ja kerro parantumisestasi papille ja kaikelle kansalle. Sen jälkeen Ilarion havahtui hereille näkevänä ja lähti Verkolaan kumartamaan pyhäinjäännöksiä.[2]
Artemin kautta tapahtuneiden ihmeiden maine levisi kauas. Novgorodin metropoliitta Makari tarkasti pyhäinjäännökset vuonna 1619 ja kehotti laatimaan Artemin elämäkerran. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin metropoliitta Kiprian lähetti papistoa tarkastamaan pyhäinjäännökset uudelleen ja vahvisti allekirjoituksella hänelle tuodun selonteon tapahtuneista ihmeistä. Hän myös lähetti Verkolaan Artemille laaditun jumalanpalveluksen. Pian sotapäällikkö Afanasi Paškov rakennutti Artemin ruumiin löytymispaikalle kirkon kiitoksena poikansa ihmeellisestä paranemisesta. Jonkin ajan kuluttua Artemin pyhäinjäännökset siirrettiin uuteen kirkkoon tsaarillisella käskykirjeellä, jolloin paikalle perustettiin myös luostari.[2]
Neuvostovallan alettua luostarin veljestö piilotti ennen luostarin sulkemista vuonna 1919 Artemin pyhäinjäännökset salaiseen paikkaan. Joidenkin tietojen mukaan ne ovat nykyään kätkettyinä maan alle luostarin alueella.[2]
Artemin muistoa vietetään sekä hänen kuolinpäivänään 23. kesäkuuta että myös hänen oman nimikkopyhänsä suurmarttyyri Artemioksen muistopäivänä 20. lokakuuta.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Artemi Verkolalainen Ortodoksi.net