Arseenitrisulfidi

kemiallinen yhdiste

Arseenitrisulfidi (As2S3) on arseeni- ja sulfidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa väriaineena ja erikoislasien valmistukseen. Luonnossa arseenitrisulfidia esiintyy auripigmenttimineraalina[2].

Arseenitrisulfidi
Tunnisteet
CAS-numero 1303-33-9
PubChem CID 4093503
Ominaisuudet
Molekyylikaava As2S3
Moolimassa 246,05
Ulkomuoto Keltainen kiteinen aine
Sulamispiste 312 °C[1]
Kiehumispiste 707 °C[1]
Tiheys 3,46 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen[1]

Ominaisuudet, valmistus ja käyttö muokkaa

Huoneenlämpötilassa arseenitrisulfidi on keltaista kiteistä ainetta. Yhdiste ei liukene veteen eikä happoihin mutta liukenee emäksiin. Sulfidiliuoksiin aine liukenee muodostaen tritioarseniitteja (AsS32-) ja ammoniumsulfidin tapauksessa tetratioarsenaatteja (AsS43-). Niukkaliukoisuutensa vuoksi arseenitrisulfidi ei ole yhtä myrkyllistä kuin useat arseeniyhdisteet.[2][3][4][5]

Arseenitrisulfidia valmistetaan kuumentamalla arseenin ja rikin seosta. Toinen tapa on saostaa arseenitrisulfidia arseenihapokkeen tai muun kolmiarvoisen arseeniyhdisteen vesiliuoksesta vetysulfidilla happamissa olosuhteissa.[2][3][4][5]

2 As + 3 S → As2S3

Arseenitrisulfidia käytetään keltaisena pigmenttinä. Sitä käytetään myös infrapunasäteilyä läpäisevien lasien valmistuksessa ja puolijohdesovelluksissa.[2][3][4][5]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–49. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.9.2022). (englanniksi)
  2. a b c d G. O. Doak, G. Gilbert Long & Leon D. Freedman: Arsenic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2014.
  3. a b c Sabina C. Grund, Kunibert Hanusch & Hans Uwe Wolf: Arsenic and Arsenic Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008.
  4. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 93. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  5. a b c Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 66. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. (englanniksi)