Arovuokko

putkilokasvilaji

Arovuokko (Anemone sylvestris) on valkokukkainen, Euraasiassa tavattava leinikkikasvi. Laji on myös vanha puutarhojen koristekasvi.

Arovuokko
Anemone sylvestris 001.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Vuokot Anemone
Laji: sylvestris
Kaksiosainen nimi

Anemone sylvestris
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Arovuokko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Arovuokko Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

 
Arovuokon kukka.

Monivuotinen arovuokko kasvaa 15–40 cm korkeaksi. Varsi on pysty ja tiheäkarvainen. Aluslehtiä on tavallisesti 3–6 kappaletta. Niiden ruoti on melko lyhyt ja lehtilapa 3–5-sorminen. Lehdykät ovat liuskaisia tai hampaisia. Varsilehtiä on kaksi tai kolme, ja ne sijaitsevat varressa kiehkurana. Ruoti on 1–2 cm pitkä, lapa kolmisorminen, lehdykät 2–3-halkoisia tai tylpähköhampaisia. Kukka on tavallisesti yksittäin, pitkäperäinen ja 3–7 cm leveä. Teriömäinen kehä on tavallisesti viisilehtinen, ja kehälehdet ovat väriltään valkoisia. Suomessa arovuokko kukkii touko-kesäkuussa. Siemenet kypsyvät villakarvaisissa, lyhytotaisissa ja 3–4 mm pitkissä pähkylöissä.[1] Villakarvojen avulla pähkylät voivat levitä tuulen mukana kauaksikin.[2] Arovuokko on myrkyllinen kasvilaji.[3]

LevinneisyysMuokkaa

Arovuokko kasvaa luonnonvaraisena alueella, joka ulottuu Ranskasta ja Saksasta läpi Keski- ja Itä-Euroopan Siperian itäosiin ja Pohjois-Kiinaan.[2] Suomea lähimmät esiintymät ovat Virossa sekä Ruotsissa Öölannissa ja Gotlannissa.[4] Suomessa lajia tavataan toisinaan villiintyneenä.[3]

ElinympäristöMuokkaa

Luonnonvaraisena arovuokkoa tavataan alvariniityillä sekä kalkkialueiden mäntymetsissä, pelloilla ja pientareilla.[5] Suomessa lajia tavataan toisinaan asutuksen lähistöllä viljelyjäänteenä tai -karkulaisena.[3]

KäyttöMuokkaa

Arovuokkoa viljellään yleisesti koristekasvina.[4] Laji on perinneperenna, jota kasvatetaan mm. puistojen ja pihojen puolivarjoisilla paikoilla sekä perennaryhmissä. Se leviää rönsyistä, joten perennaryhmissä sen kasvua voidaan joutua rajoittamaan. Arovuokko viihtyy kalkkipitoisella kasvupaikalla.[6][7]


LähteetMuokkaa

  • Alanko, Pentti: Perennat. Tammi, 2007.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Riikonen, Antti: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

ViitteetMuokkaa

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 71, 73.
  2. a b Den virtuella floran: Tovsippa (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 4.11.2011.
  3. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 73.
  4. a b Ålands flora 2010, s. 118.
  5. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 73.
  6. Antti Riikonen: Suomalainen perennakäsikirja. WSOY, 2001.
  7. Pentti Alanko: Perennat. Tammi, 2007.

Aiheesta muuallaMuokkaa