Aromerikotka

lintulaji

Aromerikotka eli vanhalta nimeltään valkojuovamerikotka (Haliaeetus leucoryphus) on aasialainen päiväpetolintu, joka harvoin harhailee Suomeen asti. Se on globaalisti suojelun tarpeessa, jäljellä on eri arvioiden mukaan 2 500–10 000 yksilöä, IUCN:n mukaan alle 10 000 yksilöä.

Aromerikotka
Pallas's Fish Eagle ( Haliaeetus leucoryphus) 2.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Erittäin uhanalainen [1]

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Alaheimo: Haliaeetinae
Suku: Merikotkat Haliaeetus
Laji: leucoryphus
Kaksiosainen nimi

Haliaeetus leucoryphus
(Pallas, 1771)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Aromerikotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Aromerikotka Commonsissa

Haliaeetus leucoryphus

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Suuri, ruskeahko merikotkaa muistuttava petolintu. Pituus 76-84 cm, siipien kärkiväli 200–250 cm ja paino keskimäärin 3 088 g (naaras) ja 2 527 g (koiras). Kooltaan se on hieman merikotkaa pienempi, maakotkan kokoinen. Aikuisen linnun pää, kurkku ja niska ovat valkoiset tai kellahtavat, ja valkoisen pyrstön kärjessä on leveä musta vyö. Nuori lintu on lähes kauttaaltaan ruskea ja vaikea erottaa nuoresta merikotkasta. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

LevinneisyysMuokkaa

Aromerikotkaa tavataan lähinnä Keski-Aasiassa Kaspianmereltä Mongoliaan, Himalajalle ja Pohjois-Intiaan. Se on tavattu Suomessa kahdesti 1900-luvun alkupuolella.[2]

ElinympäristöMuokkaa

Laji elää pääasiassa sisämaan suurilla järvillä ja jokien varsilla, mutta toisinaan myös pikkujärvillä, lammilla ja kosteikoilla.

LisääntyminenMuokkaa

Naaras munii kaksi tai kolme munaa, joita haudotaan noin 40 päivää. Poikaset ovat lentokykyisiä noin 70 päivän ikäisinä.

RavintoMuokkaa

Aromerikotka syö pääasiassa suurikokoisia makeanveden kaloja. Ruokavalioon kuuluu myös lintuja, nisäkkäitä ja matelijoita sekä haaskoja.

LähteetMuokkaa

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.

ViitteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Haliaeetus leucoryphus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2017. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.