Armo Vuotila
Armo Immanuel Vuotila (31. lokakuuta 1905 Aleksandrovsk, Venäjä – 22. tammikuuta 1951 Ranua) oli suomalainen kirjailija joka oli mukana vapaa-ajattelijoiden toiminnassa 1930-luvulla. Hän työskenteli myös muun muassa toimittajana ja kansakoulunopettajana.
Tausta muokkaa
Vuotilan vanhemmat olivat Muurmannin rannikon suomalaisseurakuntien pappina toiminut kirkkoherra Anders Gustaf Vuotila ja Hilma Matilda Aleksanderintytär Nikkonen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1922 Oulun teollisuus- ja maanviljelysjaosteinen lyseon teollisuusjaostosta ja opiskeli sitten kemiaa Helsingin yliopistossa.
Muutto Tampereelle muokkaa
Vuotila meni naimisiin 1930 filosofian kandidaatti Anna Elisabeth Gartzin kanssa. Anna Gartz-Vuotila sai vakinaisen Tampereen kauppaoppilaitoksen saksan, ruotsin ja englanninkielen opettajana 1930. Armo Vuotila muutti vakinaisesti Tampereelle 1933 ja toimi sosialidemokraattisen Kansan Lehden toimittajana vuodesta 1934 alkaen. Hän oli myös matkatoimiston johtajana ja vuonna 1939 Tampereen kaupungin kunnallisena matkailuasiamiehenä.
Toiminta siviilirekisteriyhdistyksessä muokkaa
Vuotila kuului 1920-luvun lopulla Akateemiseen Sosialistiseuraan ja 1930-luvulla hän kuului SDP:n vasemmisto-oppositioon. Vuotilat erosivat kirkosta 1934 ja vuonna 1936 Armo Vuotilasta tuli vastaperustetun Tampereen seudun siviilirekisteriyhdistys ry:n puheenjohtaja. Vuotilan kirjoituksia ilmestyi yhdistyksen vuosina 1937–1939 julkaisemassa Ajatuksen Vapaus -aikakauslehdessä. Vuonna 1937 perustettiin Suomen siviilirekisteriyhdistysten keskusjärjestöksi Suomen Siviilirekisteriyhdistysten Keskusliitto ry (SSKL) ja Vuotila oli keskusliiton sihteerinä 1937–1939.
Toukokuussa 1939 sisäministeriö käynnisti oikeudenkäynnin Tampereen seudun siviilirekisteriyhdistyksen lakkauttamiseksi. Oikeudenkäynnissä vastaajina olivat yhdistyksen puheenjohtaja Vuotila ja sihteeri, varastomies Bruno Alanko. Vuotila katosi 1. elokuuta 1939 kesken oikeudenkäynnin Tampereelta ja hänen sanottiin väärinkäyttäneen yhdistyksen rahavaroja. Tampereen raastuvanoikeus julisti Tampereen seudun siviilirekisteriyhdistyksen lakkautetuksi 16. marraskuuta 1939.
Pakomatka Norjaan muokkaa
Vuotila siirtyi rajan yli Norjaan Narvikiin ja toimi syksyllä 1939 merimiehenä Lyypekistä Limhamniin Ruotsiin suolaa kuljettaneessa Ebba-laivassa. Talvisodan puhjettua hän palasi joulukuun lopulla 1939 Tampereelle ilmoittautuakseen vapaaehtoisena rintamalle. Vuotila osallistui talvisotaan Pajarin joukoissa Aittojoella ja Viitavaarassa.
Esikoisteos ilmestyy muokkaa
Sodan jälkeen Vuotila julkaisi kertomuskokoelman Elämän kasvojen alla, joka ilmestyi joulukuussa 1940. Esikoisteos sai hyvät arvostelut ja häntä pidettiin lupaavana, uutena kirjailijalahjakkuutena. Erityisesti teoksen ensimmäinen kertomus, Erään miehen tarina, sai kiitosta kriitikoilta.
Jatkosodan vuodet muokkaa
Jatkosodan aikana Vuotila palveli 1941–1942 Petsamossa Liinahamarin ja Litsan suunnilla. Hänet kotiutettiin iän perusteella 1942 mutta hän palasi vielä palvelukseen 4 kuukauden ajaksi kesäkuussa 1944. Vuonna 1942 Vuotila asui Simon Jokikylässä jossa hän valmisti tervaa juurakoista ja kannoista yhdessä veljensä Toivon ja erään toisen miehen kanssa. Vuotila erosi vaimostaan 1943 ja muutti saman vuoden lokakuussa Ouluun. Hän meni toukokuussa 1944 uusiin naimisiin Simossa tapaamansa Ellen Marja Kalmakosken kanssa. Vuotilan toinen avioliitto oli lapseton mutta ensimmäisestä liitosta hänelle oli yksi otto- ja yksi oma tytär.
Kansakoulunopettajana Pohjois-Suomessa muokkaa
Sodan jälkeen Vuotila toimi tilapäisenä kansakoulunopettajana Sodankylän Orakylässä 1948–1950 sekä syyslukukaudella 1950 Ranuan Hosion koululla. Hänen vaimonsa toimi molemmissa kouluissa koulukeittolan hoitajana. Vuotila kuoli 22. tammikuuta 1951 Ranuan sairaalassa ja hänet haudattiin Ranuan hautausmaalle.
Teokset muokkaa
- Elämän kasvojen alla: kertomuksia. WSOY 1940 (nimellä A. Vuotila; sisälsi kertomukset Erään miehen tarina, Niin täytyikin tapahtua, Kaksintaistelu ja Leif palaa takaisin)