Avaa päävalikko

Argentavis magnificens on ehkä suurin koskaan elänyt lentävä lintu. Se eli Andien vuoriston alueella myöhäismioseenikaudella, 23–6 miljoonaa vuotta sitten. Argentavis luokitellaan joskus haikaralinnuksi ja joskus päiväpetolinnuksi.

Argentavis
Argentavis magnificens.JPG
Fossiili

Mioseeni

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Incertae sedis
Heimo: Teratornithidae
Suku: Argentavis
Campbell & Tonni, 1980
Laji: magnificens
Kaksiosainen nimi

Argentavis magnificens
Campbell & Tonni, 1980

Katso myös

 Commons-logo.svg Argentavis Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Argentaviksen siipiväli oli 5,7–8,3 metriä ja painoa sillä oli noin 70 kilogrammaa. Ruumis oli 1,5-metrinen. Lajin väritystä ja höyhenpukua on mahdoton tietää, mutta sen pää on saattanut olla kalju sen lähimpien nykyään elävien sukulaisten, kondorien tapaan. Sillä oli ehkä myös kaulus suojaamassa kylmiltä tuulilta. Kynnet olivat vahvat ja linnulla oli vahva koukkunokka, mikä viittaa petolintuun eikä pelkästään raadonsyöjään. Kaula oli kuitenkin pitkä kuin korppikotkalla.

ElintavatMuokkaa

Argentaviksen elinalue oli sen elinaikana nykyistä paljon rehevämpää ruohotasankoa. Siellä sille riitti saaliseläimiä, kuten hevosensukuisia Diadiaphoruksia. Reviiri lienee ollut laaja linnun suuren koon vuoksi. Painonsa takia linnulla saattoi olla vaikeuksia päästä ilmaan. Todennäköisesti sen täytyi joko heittäytyä kallionkielekkeeltä siivilleen vauhtiaskelten jälkeen, tai sitten juosta kymmeniä metrejä loivaa rinnettä alaspäin, ennen kuin se pystyi irtoamaan maanpinnasta. Nykylinnuista esimerkiksi albatrossit käyttäytyvät samaan tapaan. Argentaviksen lihasvoima ei riittänyt varsinaiseen lentämiseen, mutta se pystyi liitelemään Andeilta Argentiinaan jatkuvasti puhaltavien tuulten ja termiikkien ansiosta jopa 300 kilometriä yhteen menoon. Liidellessään se pystyi etsimään suurilla silmillään saalista ja raatoja. Saaliin havaittuaan se on voinut rauhassa laskeutua alas ja syöksyä saaliin kimppuun nopealla vauhdilla. Se on voinut katkaista isonkin saaliin selän. Laji lienee hävinnyt, kun sen elinalue kuivui ja saaliseläimet hävisivät.

LöydötMuokkaa

Argentaviksen fossiileja on löydetty vain Argentiinan pohjoisosista, Patagonian tasangoilta. Sen lähisukulaisten jäännöksiä on löydetty ympäri Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa.

LähteetMuokkaa

  • Tieteen Kuvalehti 12/2009, s. 48–53: Hirmuliskojen jälkeen tulivat hirmulinnut
  • Monster World - Muinaishirviöt -kortti nro 67. Mestarikustannus Oy.