Arbetartidningen Enhet

Arbetartidningen Enhet (suom. Työväenlehti Yhtenäisyys) oli vuosina 1973–1988 julkaistu suomalainen vasemmistolainen viikkolehti. Enhet oli Suomen kommunistisen puolueen vähemmistön eli niin sanottujen taistolaisten ruotsinkielinen äänenkannattaja, ja sitä julkaisi Tiedonantajayhdistys. Lehden päätoimittajia olivat muun muassa Nils Torvalds (1974–1975) ja Thomas Micklin.

Arbetartidningen Enhet
Julkaisija Tiedonantajayhdistys
ISSN ISSN 0356-164X
Perustettu 1973
Lakkautettu 1988
Sitoutuneisuus SKP:n oppositio
Kotikunta Helsinki
Kotimaa Suomi
Ilmestymistiheys 1 / viikko
Kieli ruotsi

Enhet perustettiin, koska ruotsinkieliset taistolaiset eivät saaneet ääntään kuuluville enemmistöläisten toimittamassa Folktidningen Ny Tid -lehdessä. Ensimmäinen näytenumero ilmestyi keväällä 1973, ja lehti alkoi ilmestyä säännöllisesti helmikuussa 1974. Julkaisijaksi tuli Tiedonantajayhdistys, ja Enhet seurasi Tiedonantajan poliittisia linjauksia. Enhet julkaisi säännöllisesti käännettyä materiaalia Tiedonantajasta ja Neuvostoliiton APN:ltä.[1] Lehti käytti samaa Marxin, Engelsin ja Leninin kuvat sisältänyttä logoa kuin Tiedonantaja.

Enhetin ensimmäiseksi päätoimittajaksi valittiin hankkeen puuhamies Nils Torvalds, jota pidettiin ruotsinkielisten taistolaisten johtavana ideologina. Thomas Micklin otti vastuun, kun Torvalds lähti Moskovaan puoluekouluun vuonna 1975. Micklin luopui tehtävästä mennessään suorittamaan asevelvollisuutta vuonna 1977.[1]

Enhet julkaisi Tiedonantajan tavoin vapputervehdyksiä. Parhaimmillaan lehdessä julkaistiin 1 600 tukijan nimet vuonna 1976. Nimiä kerättiin muun muassa mielenosoituksissa, eikä tervehtijöillä välttämättä ollut muuta yhteyttä liikkeeseen.[2]

Enhetillä oli parhaimmillaan noin 1 000–2 000 tilaajaa. Vuonna 1976 lehteä painettiin 1 951 kappaletta ja 1981 painos oli 962. Enhetiä painettiin Vaasassa Palosaaren järjestötalon kellarissa (Agit Graf) ja myöhemmin Finlaysonin vanhassa tehtaassa (Polyprint). Lehteä toimitettiin muun muassa Pitäjänmäellä samassa huoneistossa Tiedonantajan kanssa.[3] Enhetissä oli hyvin vähän mainoksia. Lehteä rahoitettiin muun muassa keräyksillä ja talkoilla. Monet yksityishenkilöt ja samanhenkiset järjestöt tukivat lehteä säännöllisesti. Enhet sai taloudellista tukea myös Neuvostoliitosta. Pimeä idäntuki kulki TA-yhdistyksen ja Christian Blomin kautta.[4]

Enhetin viimeinen numero julkaistiin 18. elokuuta 1988. Osa lehden toimittajista siirtyi lakkauttamisen yhteydessä Tiedonantajan palvelukseen.[5] Enhetin seuraaja oli Magasinet PRO (1988–?).

LähteetMuokkaa

Camilla Berggren & Marianne Lydén: Nyttiga idioter? Unga idealister, Lenin och sjuttiotalet. Söderströms, 2009. ISBN 978-951-52-2620-4.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Berggren & Lydén 2009, s. 236–256.
  2. Berggren & Lydén 2009, s. 241.
  3. Berggren & Lydén 2009, s. 258–260, 280–282.
  4. Berggren & Lydén 2009, s. 267–280.
  5. Berggren & Lydén 2009, s. 264.