Antti Kesti

suomalainen jääkäriluutnantti, poliisi ja sahatyömies

Antti Kesti (14. helmikuuta 1892 Pyhäntä4. toukokuuta 1971) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat seppä Matti Kesti ja Anna Karoliina Tervo. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Olga Johanna Elisabeth Nurron kanssa.[1][2]

Opinnot

muokkaa

Kesti kävi kaksi luokkaa kansakoulua ja Jalkaväen kanta-aliupseerikoulun vuonna 1927.[1][2]

Jääkärikausi

muokkaa

Kesti työskenteli metsätyömiehenä Pyhännällä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 22. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Kesti siirrettiin 3. huhtikuuta 1917 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan.[1][2]

Suomen sisällissota

muokkaa

Kesti saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. krenatöörirykmentin Savo pataljoonan 2. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Vilppulassa, Lylyssä, Korkeakoskella, Moisiossa, Tampereella ja Vesilahdella sekä rykmentin etenemiseen Valkeakosken, Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kautta Koskelle.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika

muokkaa

Kesti palveli sisällissodan jälkeen 2. krenatöörikymentistä muodostetussa Viipurin vartiopataljoonassa ja hetken Terijoen rajavartiopataljoonassa. Hän erosi armeijan palveluksesta vuoden 1918 lopulla ja liittyi vuoden vaihteessa Suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin harjoituspäälliköksi Kokemäen suojeluskuntaa. missä hän toimi huhtikuulle 1919 asti. Eronsa jälkeen hän suuntasi kulkunsa Viron vapaussotaan, missä hänet sijoitettiin panssarijunadivisioonan suomalaiseen pataljoonaan ja otti osaa taisteluihin Mustjoella, Mentzenissä (Möniste) ja Rosenhofissa (Vana Roosa). Viron vapaussodasta palattuaan hän astui armeijan palvelukseen 1. lokakuuta 1919 ja hänet sijoitettiin rehumestariksi Keski-Suomen rykmentin II pataljoonaan ja palveli pataljoonaa 30. huhtikuuta 1924 saakka. Seuraavaksi hänet siirrettiin 1. joulukuuta 1926 kuormastovääpeliksi Karjalan kaartin rykmentin I pataljoonaan ja palveli pataljoonassa 1. toukokuuta 1928 saakka, jolloin hän erosi armeijasta ja siirtyi poliisikonstaapeliksi Kotkan poliisilaitokselle 31. maaliskuuta 1929, missä hän palveli 5. tammikuuta 1930 saakka. Poliisilaitokselta hän erosi ja työskenteli myöhemmin sahatyömiehenä Kotkassa aina vuoteen 1939 saakka.[1][2]

Talvi- ja jatkosta

muokkaa

Kesti osallistui talvisotaan rehumestarina ja kuormastoupseerina 3. divisioonassa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Tampereen Hevosvarikolle ja edelleen joukkueenjohtajaksi Aunuksen Heimosoturipataljoonaan, missä joukossa hän osallistui taisteluihin Pieningässä ja Klimetskin saaressa ja vuonna Rukajärven suunnalla. Vuonna 1944 hän joutui sotasairaalaan, mistä päästyään hänet siirrettiin Henkilötäydennyskeskus 12:sta 3. komppaniaan. Sotien jälkeen hän siirtyi Oy Serlachius Ab:n Takon palvelukseen. Hänet haudattiin Tampereelle.[2]

Lähteet

muokkaa
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

muokkaa
  1. a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975