Antti-Veikko Perheentupa
Antti-Veikko Olavi Perheentupa (3. marraskuuta 1930 Loimaa – 13. lokakuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen sosiaalipedagogi ja psykoterapeutti, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1966–1972.[1]
| Antti-Veikko Perheentupa | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
5.4.1966–21.1.1972
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun läänin pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. marraskuuta 1930 Loimaa |
| Kuollut | 13. lokakuuta 2007 (76 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | sosiaalipedagogi, psykoterapeutti |
Elämä muokkaa
Antti-Veikko Perheentuvan vanhemmat olivat rovasti Antti Perheentupa ja filosofian maisteri Suoma Augusta Wikström (1892–1982). Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1953 ja valmistui Helsingin yliopistosta valtiotieteiden kandidaatiksi 1958. Opintojensa ohessa Perheentupa toimi Satakuntalaisella Osakunnalla, ja houkutteli sieltä ainakin kirjailija Arvo Salon SDP:n jäseneksi. Osakunnan ilmapiiri oli vielä 50-luvulla epäpoliittinen ja vasemmistolaisuus oli käytännössä tuntematonta.[2] Vuonna 1979 Perheentupa suoritti psykoterapeutin tutkinnon Therapeia-säätiössä.[1]
Perheentupa toimi Suomen Työn Liiton tiedotussihteerinä 1957–1958, jonka jälkeen hän aloitti isänsä perustaman Antinkartanon kehitysvammalaitoksen johtajana Ulvilassa. Vuosina 1971–1979 Perheentupa työskenteli sosiaalihallituksen vammaishuolto-osastolla osastopäällikkönä ja 1979–1984 Kriittisen korkeakoulun pääsihteerinä.[1] Vuonna 1984 Perheentupa perusti puolisonsa Britt-Marie Perheentuvan kanssa Sosiaalipedagogisen keskuksen, jonka johtajana hän toimi vuoteen 1992 saakka.[3] Eläkkeelle jäätyään Perheentupa perusti Miessakit ry:n, jonka puheenjohtaja hän oli 1996–1999.[4]
Perheentupa toimi sosialidemokraattien kansanedustajana vuosina 1966–1972 ja oli presidentin valitsijamiehenä 1968.[1] Porin kaupunginvaltuuston jäsen hän oli 1961–1971.[5] Vuonna 1974 Perheentupa erosi SDP:stä ja ilmoitti sen jälkeen olevansa puoluepoliittisesti sitoutumaton.[6]
Perheentupa tunnettiin yhteiskuntakriitikkona, joka halusi uudistaa erityisesti sosiaalipolitiikkaa. Vuonna 1993 ilmestyneessä Oikeudenmukaisuutta toisin tavoin -kirjasaan hän esitti ajatuksen perustulosta sekä kaikkia kansalaisia koskevasta omistusasunnon ja velattoman koulutuksen oikeudesta. Perheentupa kuoli Helsingin Terhokodissa 77-vuotiaana lokakuussa 2007.[3]
Perhe muokkaa
Antti-Veikko Perheentuvan ensimmäinen puoliso oli kirjastoneuvos Liisa Miljam Kola, jonka kanssa hän avioitui 1956. Heidän poikiaan ovat agronomi Tuomas Perheentupa ja muotoilija Eljas Perheentupa.[5] Perheentuvan toinen puoliso oli psykoterapeutti Solveig Britt-Marie Mattsson.
Antti-Veikko Perheentuvan veli on pediatri Jaakko Perheentupa.
Teokset muokkaa
- Yhteisöjen ymmärtämisestä : sosiaalipedagogisen ajattelun lähtökohtia. Helsinki: Kriittinen korkeakoulu, 1986. ISBN 951-93660-3-2.
- Oikeudenmukaisuutta toisin tavoin : haasteita 90-luvun sosiaalipolitiikalle. Porvoo ; Helsinki ; Juva: WSOY, 1993. ISBN 951-01881-3-1.
- Perheentupa, Antti-Veikko (toim.): Ihminen, tunteet ja yhteisön elämä : sosiaalipedagogisia näkökulmia. Sosiaalipedagogiikan säätiön kymmenvuotisjulkaisu. Helsinki: Arator, 1995. ISBN 952-96191-0-3.
- Salaperäinen minuus : puheenvuoro ihmiskäsityskeskusteluun. Jyväskylä: Atena, 1997. ISBN 951-79607-6-X.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Antti-Veikko Perheentupa Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 20.4.2011.
- ↑ Korkeaoja, Lauri: Arvo Salo : Vaikuttava SatOlainen. Karhunkierros, 2/2002. Satakuntalainen Osakunta.
- ↑ a b Sihvola, Tapani: Antti-Veikko Perheentuvan muistokirjoitus (vain tilaajille) 13.10.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.10.2011.
- ↑ Antti-Veikko Perheentupa In Memoriam 2007. Miessakit ry. Viitattu 20.4.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b Kuka kukin on 1978 : henkilötietoja nykypolven suomalaisista, s. 719. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-10475-5-8. Projekt Runeberg.
- ↑ Antti-Veikko Perheentupa erosi SDP:stä. Helsingin Sanomat, 16.8.1974, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 4.10.2020.