Antrean verkko
Antrean verkko on Karjalankannakselta, Antrean Korpilahden kylästä, vuonna 1913 löytynyt kalaverkko ajalta noin 8540 eaa. Se on yksi maailman vanhimmista kalaverkoista.[1] Juha Ylimaunun väitöskirjan mukaan verkko olisi kalaverkon sijaan hyljeverkko. [1] Verkko ei ole enää esillä Suomen kansallismuseossa, vaan on siirretty varastoon.
Antrean verkko on osa Antrean löydöksi kutsuttua löytöä. Sen teki syksyllä 1913 maanviljelijä Antti Virolainen eli "Ämm-Mati Antti" kotitilansa Ämmä-Mattilan suoniityllä syventäessään viemäriojaa, jolloin hänen lapioonsa osui joukko kivi- ja luuesineitä. Seuraavana kesänä Theodor Schwindt kävi paikalla ja totesi löytöpaikan tarkemman tutkimuksen arvoiseksi. Sakari Pälsi toteutti paikalla kaivauksen heinäkuun lopulla vuonna 1914. Kaivauksessa paikalta löytyi 18 verkon kohoa, 31 painokiveä ja hiukan itse verkkoa. Löydettyihin esineisiin kuului lisäksi kivi-, luu- ja sarviesineitä, tuohta ja mahdollisesti tulen teossa käytettyjä käävän paloja eli taulaa. Kaivauksen perusteella tavarat olivat joutuneet paikalle samalla kertaa yhdessä kasassa. Tavarat olivat kadotessaan ilmeisesti uponneet noin 10 metrin syvyyteen Ancylusjärven pohjasaveen. Verkko on upotessaan ollut mahdollisesti puikkariin koottuna.[1]
Itse verkko on kudottu tuhkapajun niinestä. Verkon solmimistapana on käytetty ns. ryssänsolmua, jota on käytetty vielä paljon myöhemminkin itäsuomalaisella alueella ja Virossa. Verkon silmäkoko on ollut noin 6 cm, mikä on sopinut esimerkiksi lahnan ja lohen pyyntiin. Männynkaarnakohojen pituus oli noin 30 cm ja paksuus noin 1 cm. Nyrkinkokoiset verkon painokivet eli kivekset oli kiinnitetty verkon paulaan kapeilla tuohinauhoilla. Kohojen ja kivesten lukumäärän perusteella verkon pituudeksi on arvioitu 27–30 metriä ja korkeudeksi 50–70 cm. Märkänä se on painanut kolmisenkymmentä kiloa, josta kivesten paino on ollut noin puolet.[1]
Muut löydöt muokkaa
Paikalta löytyneet kiviset työkalut ovat kookas kirveenterä, tasataltta, taltan teelmä sekä kourutaltta. Kourutaltta on valmistettu Äänisen viherliuskeesta. Kivikirveen tyyppiä esiintyy myös Virossa ja Itä-Karjalassa. Paikalta löytyi myös pieniä kvartsinsirpaleita, hiekkakivisiä hiomakiviä sekä pieniä sileitä luonnonkiviä. Löydetty luuaines on puolestaan enimmäkseen peräisin hirvestä. Silmiinpistävin löytynyt luuesine oli 27 cm pitkä ja 3,3 cm leveä luukärki, joka oli teritetty kvartsinsirpaleilla. Paikalta löytyneitä joutsenen putkiluiden palojen on arveltu olleen peräisin kourutaltasta, yksinkertaisesta huilusta tai pilleistä joita muun muassa saamelaisten tiedetään käyttäneen. Luuesineille tunnetaan vastineita Kundan kulttuurin piiristä Baltiasta ja Luoteis-Venäjällä.[1]