Anton Ažbe

Anton Ažbe (1862 Dolenčice - 1905 München ) oli realistisen tyylisuunnan taidemaalari ja merkittävä taideopettaja. Kansallisuudeltaan Ažbe oli sloveeni. Hänen kuuluisimpia oppilaitaan olivat Wassily Kandinsky ja Marianne von Werefkin. Ažben taiteelliseen jäämistöön kuuluu vain 26 teosta ja suurin osa niistä on sijoitettu Slovenian kansallisgalleriaan.

Anton Ažbe

Anton Ažbe: Ruusu ja malva-asetelma

Elämänvaiheita

Ažbe syntyi köyhän maalaisperheen pojaksi. Hän jäi yhdessä kaksoiveljensä kanssa orvoksi vain kahdeksanvuotiaana. Koska Ažbe oli syntymässään vammautunut, hänen kasvatusvanhempansa päättivät, että raskaat maanviljelijän työt eivät pojalle sovi. Ažbe laitettiin opiskelemaan kauppiaaksi.

Kauppiasopinnot Ažbe keskeytti, kun pääsi opiskelemaan taidetta Janez Wolfin oppilaana Ljubljanaan. Opintojaan hän jatkoi vuonna 1882 Wienin taideakatemiassa. Hän ei ollut kuitenkaan tyytyväinen sen opetukseen. Opetus oli hänen mielestään vanhentunutta.

Wienistä Ažbe siirtyi Müncheniin, missä oli liberaalimpi ilmapiiri. Münchenissä Ažbe sai tunnustusta hyvänä muotokuvamaalarina. Oman taidekoulunsa hän perusti vuonna 1892. Koulusta tuli suosituu erityisesti Itä- Euroopasta kotoisin olevien opiskelijoiden parissa. Koulussa opiskeli kymmenen vuoden aikana arviolta 150 opiskelijaa.

Opetuksessaan Ažbe lähti akateemisen tradition mukaisesta mallipiirustuksesta ja yhdisti siihen impressionistista herkkyyttä. Hän osasi itse piirtää erinomaisesti ihmisen anatomiaa. Hän painotti sitä, että hyvän taiteilijan on tunnettava perusasiat. Perusasioiden tunteminen ja opiskelu eivät hänen mielestään saaneet olla kuitenkaan este oman näkemyksen luomiselle. Tästä on todisteena se, että, koulusta valmistuneilla oli monia eri tyylisuuntia. Kandinskyn mukaan opiskelu Ažben koulussa oli kuin orjatyötä, mutta opettajana ja ihmisenä Ažbe oli antelias, läsnäoleva ja tietorikas.

Ažben oppilaat epäilivät, että heidän opettajallaan ei ole omaa elämää. Hänellä ei ollut omaa asuntoa, vaan nukkui koulussaan. Münchenistä Ažbe poistui loppuelämänsä aikana vain kerran; hän teki matkan Venetsiaan vuonna 1897. Hänen elämänpiirinsä kapeutui loppuelämää kohden: hän lopetti kävelylenkkinsä ja siirtyi ajelemaan raitiovaunulla ja viimeiseltä hän poistui kouluistaan lähinpiin oluttupiin, joiden omistajat antoivat taiteilijan jäädä nukkumaan humalansa pois. Lisäksi Ažbe sai mainetta kovana tupakkamiehenä. Hänen erikoislaatuinen hahmonsa ja persoonallisuutensa antoi aihetta moniin pilakuviin. Avioliittoa Ažbe ei solminut.

Vuonna 1904 lääkäri totesi Ažben sairastavan kurkkusyöpää. Vuotta myöhemmin hän ei enää pystynyt nielemään ruokaa. Hänelle tehtiin leikkaus, mutta liian myöhään.