Avaa päävalikko

Antimonihohde eli stibniitti (< lat. stibium "antimoni") eli antimoniitti[3] (Sb2S3) on antimonisulfidimineraali. Se on muodostunut kiteytymällä vesiliuoksista alhaisessa lämpötilassa. Se esiintyy usein kvartsin, dolomiitin, kalsiitin ja baryytin kanssa "valkoisissa" antimoni- ja hopeamineraalijuonissa. Antimonihohde on tärkein antimonimalmimineraali.[1]

Antimonihohde
Stibnite.jpg
Luokka Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Sb2S3
Molekyylipaino 339,70 gm
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri Lyijynharmaa
Asu Pitkiä neulamaisia kiteitä, levymäisiä, kiteet taipuisia
Kidejärjestelmä Rombinen
Lohkeavuus Hyvä
Kovuus Mohsin asteikolla 2
Ominaispaino 4,63–4,66
Optiset ominaisuudet
Kiilto Metallinen
Läpinäkyvyys Läpinäkymätön
Lähteet

[1][2]

Itä­maiden naiset käyttivät antimonihohdetta kulma­karvojen maalaamiseen, jotta silmät näyttäisivät suuremmilta.[4] Antimonihohdetta on käytetty myös koruissa ja rahametallina.[5]

Nykyään antimonia käytetään raudan ruosteenestoon, maalien ja lakkojen valmistuksessa sekä suojautumisvärinä.[3]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Jones, Adrian: Kivet, s. 40. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
  2. Barthelmy, David: Stibnite Mineral Data Webmineral.com. (englanniksi)
  3. a b Hintsanen, Päivi: Antimonihohde, Antimoniitti Coloria.net. Viitattu 27. heinäkuuta 2013.
  4. Anja Haavisto, Atso Hella, Osmo Hurmola, Vuokko Tuomi: Alkuaineiden kiehtova maailma. Otava, 1992. ISBN 951-1-12509-5.
  5. Turunen, Mikko: Antimonihohde Geologia.fi. Luonnontieteellinen keskusmuseo / Geologian museo. Viitattu 27. heinäkuuta 2013.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.