Annibale Padovano
Annibale Padovano (1527 Padova – 15. maaliskuuta 1575 Graz) oli italialainen säveltäjä ja urkuri.[1][2][3]
Padovano sai mahdollisesti opetusta urkujensoitossa Bertoldo Sperindiolta. Hänestä tuli 30. marraskuuta 1552 Venetsian Basilica di San Marcon ensiurkuri. Hänen aikanaan toisena urkurina toimi Girolamo Parabosco ja sittemmin Claudio Merulo. 1. heinäkuuta 1565 Padovano pääsi urkuriksi Sisä-Itävallan arkkiherttua Kaarle II:n hoviin Graziin.[4] Hänen seuraajiaan Venetsiassa olivat Claudio Merulo ja Giovanni Gabrieli.[5] Vuonna 1570 Padovano pääsi Grazissa Kaarle II:n hovin kuoromestariksi.[1]
Padovano oli yksi aikansa keskeisistä urkureista. Hän sävelsi merkittäviä urkuteoksia.[1] Hän vaikutti muiden muassa Adrian Willaertin ja Girolamo Paraboscon kanssa suuresti uruille sävelletyn ricercarin kehittymiseen. Hänen ricercareissaan oli plain-chantista johdettuja teemoja, joita hän muunteli rytmeillä, moodeilla, melodialla ja imitaatiolla eri intervalleissa.[6] Padovanon tuotantoon kuuluu myös muun muassa madrigaaleja sekä Messu 24 lauluäänelle. 24 äänelle sävelletyn messun käsikirjoitus on Itävallan kansalliskirjastossa.[4]
Padovanon sävellyksiä on julkaistu levytettyinä Harmonia Mundi - ja Tactus-levymerkeillä.[7][8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Annìbale Padovano Treccani: Enciclopedia on line
- ↑ Annibale Padovano 1527-1575 WorldCat Identities
- ↑ Annibale Padovano Schott Music
- ↑ a b ANNIBALE Padovano Treccani: Dizionario Biografico
- ↑ ANNIBALE Padovano Treccani.it: Enciclopedia Italiana
- ↑ Annibale Padovano AllMusic
- ↑ ANNIBALE PADOVANO (1527-1575) Naxos
- ↑ Annibale Padovano 1527-1575: Mass for 24 Voices Harmonia Mundi