Anna Gurari
Anna Gurari (ven. Анна Гурарий; s. 3. lokakuuta 1972 Kazan) on venäläissyntyinen, vuodesta 1990 Saksassa asunut pianisti.[1]
Gurarin vanhemmat toimivat Kazanissa opettajina musiikkiakatemiassa.[2] Varhaisimman oppinsa pianonsoitossa hän saikin vanhemmiltaan. 7-vuotiaasta saakka hän sai opetusta Kira Šaškinalta ja teini-ikäisenä Moskovassa[2] Vera Gornostajevalta.[1] Gurari saavutti kilpailumenestystä muun muassa voittamalla Düsseldorfin Clara Schumann -pianokilpailun vuonna 1994. Tuomaristoon kuuluivat Martha Argerich, Alexis Weissenberg, Nelson Freire, Vladimir Ashkenazy ja Joachim Kaiser.[2]
Muutettuaan Saksaan Gurari jatkoi pianonsoiton opiskelua Münchenissä Ludwig Hoffmannin ja Gitti Pirnerin johdolla. Hän on esiintynyt johtavien kapellimestarien, kuten Colin Davisin, Lorin Maazelin, Zubin Mehtan, Kirill Petrenkon ja Iván Fischerin kanssa.[2] Gurari on tehnyt levytyksiä eri levymerkeille. Hänen ensimmäinen levytyksensä on vuodelta 1998[1], ja hänen levytystensä joukossa on tulkintoja muiden muassa Frédéric Chopinin, Johannes Brahmsin ja Sergei Prokofjevin teoksista. Levytysura on tuonut Gurarille Echo Klassik - ja Diapason d'Or -tunnustukset.[2]
Gurari tunnetaan parhaiten 1900-luvun musiikin tulkinnoistaan; hänen usein ohjelmiinsa sisällyttämiensä teosten säveltäjiin ovat kuuluneet Aleksandr Skrjabin, Béla Bartók, Maurice Ravel, Sergei Prokofjev, Paul Hindemith, Francis Poulenc ja Samuel Barber.[1] Uusia teoksia Gurarille ovat omistaneet Jörg Widmann ja Rodion Štšedrin.[2]
Gurari sai ohjaaja Werner Herzogilta kiinnityksen merkittävään rooliin pianistina elokuvassa The Invincible – Voittamaton, joka näytettiin ensimmäisen kerran Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2001.[2] Gurari teki myös taiteesta Venäjällä kuusi dokumenttityylistä lyhytelokuvaa Deutsche Wellelle. Tätä hanketta varten hän matkusti vuonna 2007 Venäjälle ensimmäisen kerran vuonna 1990 tekemänsä maastamuuton jälkeen.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Viralliset sivut (saksaksi), (englanniksi)