Werner Herzog

saksalainen elokuvaohjaaja

Werner Herzog (alk. Werner Herzog Stipetić, s. 5. syyskuuta 1942[1] München, Saksa) on saksalainen elokuvaohjaaja, joka luetaan toisen maailmansodan jälkeisen ”uuden saksalaisen elokuvan” merkittävimpiin tekijöihin Rainer Werner Fassbinderin, Volker Schlöndorffin ja Wim Wendersin ohella. Herzog tunnetaan myös siitä, että hän pystyi työskentelemään kiivasluonteisen näyttelijän Klaus Kinskin kanssa, joka näytteli peräti viidessä Herzogin ohjaamassa elokuvassa. Lisäksi Herzog on ohjannut joitain oopperoita ja näytellyt elokuvissa.

Werner Herzog
Werner Herzog Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2009.
Werner Herzog Venetsian elokuvajuhlilla vuonna 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi Werner Herzog Stipetić
Syntynyt5. syyskuuta 1942 (ikä 81)[1]
München, Saksa
Ammatti ohjaaja, näyttelijä, käsikirjoittaja, tuottaja
Puoliso Martje Grohmann
(1967–1987)
Christine Maria Ebenberger (1987–1994)
Lena Herzog
(1999–)
Ohjaaja
Aktiivisena 1951–
Tunnetuimmat ohjaukset Aguirre – Jumalan viha
Fitzcarraldo
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Nuoruus muokkaa

Herzogin äiti oli Burgenlandin kroaatteihin kuulunut Elizabeth Stipetić ja isä saksalainen Dietrich Herzog. Perhe pakeni länsiliittoutuneiden pommituksia Itävallasta Baijeriin, jonka maaseudulla Sachrangissa Herzog asui lapsuutensa. Isä jätti perheen Wernerin ollessa 12-vuotias. Omien kertomustensa mukaan hän ei eristyneisyytensä vuoksi nähnyt nuorena yhtään elokuvaa ja käytti ensimmäisen kerran puhelinta vasta 17-vuotiaana. Herzog päätti kuitenkin hyvin varhain ryhtyä elokuvaohjaajaksi ja ryhtyi 15-vuotiaana tekemään elokuvakäsikirjoituksia. Koulun päätyttyä ja maailmaa muutaman vuoden kierrettyään Herzog palasi Saksaan ja teki ensimmäisen lyhytelokuvansa Herakles (1962). Hän tuotti ja rahoitti elokuvansa alusta alkaen itse, ensin työskentelemällä esimerkiksi terästehtaalla saadakseen rahaa. Ensimmäisen pitkän elokuvansa Lebenszeichen Herzog teki vuonna 1968, ja hän sai elokuvan käsikirjoituksesta myös Carl Meyer -palkinnon aiemmin vuonna 1964.

Elokuvat muokkaa

Werner Herzog osoitti elokuvissaan alusta alkaen omaperäisyyttä, johon suhtauduttiin ristiriitaisesti. Häntä syytettiin esimerkiksi toisen pitkän elokuvansa Auch Zwerge haben klein angefangen (1970) takia eksploitaatiosta, koska elokuvan näyttelijäkunta koostui kokonaan lyhytkasvuisista ihmisistä.kenen mukaan? Herzog joutui myös vaikeuksiin äärioikeiston kanssa, koska siellä katsottiin elokuvan kritisoivan fasismia. Vuonna 1972 julkaistiin Aguirre – Jumalan viha (1972), jota pidetään usein Herzogin parhaana elokuvana ja innoittajana esimerkiksi Francis Ford Coppolan elokuvalle Ilmestyskirja. Nyt. Sen yhteydessä alkoi myös yhteistyö näyttelijä Klaus Kinskin kanssa, johon Herzog tutustui jo nuorena. Kaspar Hauserista kertovassa elokuvassa Kaspar Hauserin tapaus (1974) puolestaan esiintyi ensimmäisen kerran Herzogin löytämä katumuusikko Bruno Schleinstein, taiteilijanimeltään Bruno S.. Bruno esiintyi myös Herzogin elokuvassa Stroszek (1977), jonka käsikirjoituksen Herzog kirjoitti neljässä päivässä. Elokuvan päähahmo, Der Bruno Stroszek on Bruno S:n alter ego valkokankaalla.

Herzog on ehkä elokuviaan paremmin tunnettu eksentrikkona, joka on useammassakin yhteydessä suorittanut erikoisia tempauksia. Vuonna 1974 hän sai kuulla saksalaista elokuvaa auttaneen Lotta Eisnerin sairastumisesta Pariisissa. Nuorena paljon pitkiä matkoja kävellyt Herzog lähti välittömästi kävelemään Münchenistä Pariisiin tavatakseen Eisnerin. Herzog dokumentoi matkansa pitämällä päiväkirjaa, joka on julkaistu kirjana Jäinen matka (Vom Gehen im Eis, 1974). Kirjassaan hän myös on määritellyt kävelemisen olevan yksi elokuvanteon vaihtoehdoista.

Vuonna 1980 Herzog lunasti lupauksensa ohjaaja Errol Morrisille, jolle Herzog sanoi syövänsä kenkänsä, jos Morris saisi ensimmäisen elokuvansa valmiiksi. Morris teki dokumentin Gates of Heaven (1978), ja niinpä Herzog söi kenkänsä julkisessa tilaisuudessa, josta dokumentaristi Les Blank teki lyhytelokuvan Werner Herzog Eats His Shoe (1980). Herzog oli aiemminkin tehnyt samanlaisia vetoja: elokuvan Auch Zwerge haben klein angefangen yhteydessä hän lupasi näyttelijöilleen hypätä kaktuspensaaseen, jos he kestävät kuvausten läpi. Hän väittää toteuttaneensa lupauksensa.

1970-luvun lopulla ja 80-luvulla Herzog jatkoi yhteistyötään Kinskin kanssa. Vuonna 1979 syntyi osittain F. W. Murnaun klassikkoelokuvaan perustuva Nosferatu – yön valtias (1979) ja Georg Büchnerin näytelmästä tehty Woyzeck (1979). Vuonna 1982 valmistui Herzogin kenties kunnianhimoisin elokuva Fitzcarraldo (1982). Kinski näytteli elokuvassa irlantilaista oopperahullua, joka halusi rakentaa oopperatalon keskelle Etelä-Amerikan viidakkoa. Päästäkseen tavoitteeseen hänen piti kantaa valtava höyrylaiva vuoren yli intiaanien avulla päästäkseen käsiksi kumia tuottaviin puihin, joilla hänen oli tarkoitus tehdä rahaa oopperataloa varten. Erikoiseksi elokuvan tekee se, että Herzog ei käyttänyt erikoistehosteita eikä trikkikuvausta vaan toteutti äärimmäisen vaativan laivan kantamisen paikallisten intiaanien avulla. Les Blank dokumentoi tämän ja elokuvan muut monet vaikeudet elokuvassaan Burden of Dreams (1982).

Viimeisen kerran Herzog työskenteli Kinskin kanssa elokuvassa Cobra Verde (1987), jonka jälkeen Kinski kuoli saatuaan valmiiksi elokuvansa Kinski Paganini (1989). Sittemmin Herzog ei ole juuri tehnyt teatterielokuvia vaan on keskittynyt dokumentteihin, joita hän on uransa alusta alkaen tehnyt säännöllisesti. Vuonna 1999 valmistui dokumentti Mein liebster Feind – Klaus Kinski, jossa Herzog luotasi viha-rakkaus-suhdettaan Klaus Kinskiin. Vuonna 2001 Herzog teki puolestaan fiktioelokuvan Invincible, jonka pääosissa olivat Tim Roth ja suomalainen voimamies Jouko Ahola.

Vuonna 2009 Herzog ohjasi elokuvan Paha poliisi – määräsatama New Orleans.

Filmografia muokkaa

Ohjannut muokkaa

Vuosi Alkuperäinen nimi Suomenkielinen nimi Huomioita
1962 Herakles lyhytelokuva
1964 Spiel im Sand julkaisematon lyhytelokuva
1967 Letzte Worte lyhytelokuva
1967 Die beispiellose Verteidigung der Festung Deutschkreuz lyhytelokuva
1968 Lebenszeichen
1969 Maßnahmen gegen Fanatiker lyhytelokuva
1969 Die fliegenden Ärzte von Ostafrika lyhytelokuva televisiolle
1970 Auch Zwerge haben klein angefangen Maasta se kääpiökin ponnistaa
1971 Land des Schweigens und der Dunkelheit
1971 Behinderte Zukunft? televisiolle
1971 Fata Morgana
1972 Aguirre, der Zorn Gottes Aguirre – Jumalan viha
1974 Die große Ekstase des Bildschnitzers Steiner lyhytelokuva televisiolle
1974 Jeder für sich und Gott gegen alle Kaspar Hauserin tapaus
1976 Mit mir will keiner spielen lyhytelokuva
1976 How much Wood Would a Woodchuck Chuck lyhytelokuva
1976 Herz aus Glas
1977 La Soufrière – Warten auf eine unausweichliche Katastrophe lyhytelokuva
1977 Stroszek Stroszek - Bruno S:n tarina
1979 Nosferatu: Phantom der Nacht Nosferatu – yön valtias
1979 Woyzeck Woyzeck - kidutettu
1980 Huies Predigt lyhytelokuva televisiolle
1980 Gods Angry Man televisiolle
1980 Glaube und Währung lyhytelokuva televisiolle
1982 Fitzcarraldo Fitzcarraldo
1984 Gasherbrum – Der leuchtende Berg lyhytelokuva televisiolle
1984 Wo die grünen Ameisen träumen Missä vihreät muurahaiset uneksivat
1984 Ballade vom kleinen Soldaten lyhytelokuva televisiolle
1987 Cobra Verde
1988 Les gauloises lyhytelokuva
1988 Les français vus par televisiominisarja
1989 Wodaabe – Die Hirten der Sonne. Nomaden am Südrand der Sahara lyhytelokuva televisiolle
1989 Giovanna d'Arco televisiolle
1990 Echos aus einem düstern Reich
1991 Jag Mandir: Das excentrische Privattheater des Maharadscha von Udaipur televisiolle
1991 Cerro Torre: Schrei aus Stein
1992 Lektionen in Finsternis Lektionen in Finsternis
1993 Glocken aus der Tiefe
1994 Die Verwandlung der Welt in Musik televisiolle
1995 Tod für fünf Stimmen televisiolle
1997 Little Dieter Needs to Fly Lentäjäpoika
1999 Mein liebster Feind – Klaus Kinski 25. tunti: Klaus Kinski dokumentti
2000 Julianes Sturz in den Dschungel televisiolle
2001 Pilgrimage lyhytelokuva
2001 Invincible The Invincible - Voittamaton
2002 Ten Minutes Older: The Trumpet osa "Ten Thousand Years Older"
2003 Wheel of Time
2004 The White Diamond
2005 Grizzly Man dokumentti televisiolle
2005 The Wild Blue Yonder
2006 Rescue Dawn Operaatio Rescue Dawn
2009 The Bad Lieutenant: Port of Call - New Orleans Paha poliisi – määräsatama New Orleans

Näytellyt muokkaa

  • Signs of Life (1968)
  • Geschichten vom Kübelkind (1971)
  • Man of Flowers (1983)
  • Bride of the Orient (1989)
  • Hard to Be a God (1990)
  • Tales from the Opera (1994)
  • Burning Heart (1995)
  • What Dreams May Come (1998)
  • Julien Donkey-Boy (1999)
  • Der Letzte Dokumentarfilm (2000)
  • Incident at Loch Ness (2004)
  • Jack Reacher: Tappajan jäljillä (2012)
  • The Mandalorian (2019)

Ohjatut oopperat muokkaa

  • Giovanna d'Arco (1989)
  • Lohengrin (1991)
  • La Donna del lago (1992)
  • Tannhäuser (2000)

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Pendergast, Tom & Pendergast, Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 2: Directors, 4th edition, s. 431. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.5.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta muokkaa

  • Ebert, Roger: Herzog by Ebert. The University of Chicago Press, 2017. ISBN 978-0-226-50042-3.
  • Timonen, Lauri: ”Werner Herzog ja hullun kuvastin”. Filmihullu 6/2003.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Werner Herzog.