Avaa päävalikko

ElämäkertaMuokkaa

Snellmanin isä oli toimittaja Aku Snellman.[1] Snellman teki pitkän uran taiteilijana Suomessa ja ulkomailla. Hän opiskeli Suomen taideakatemian koulussa 1944–1948, Ruotsin taideakatemiassa Tukholmassa 1948–1949 ja Pariisin Académie Julianissa 1949–1950. Suomessa Snellmanin töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1947. Usean Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen taiteilija löysi Ibizan, mistä hän hankki vuonna 1968 oman maatalon. Hän toimi taideopettajana Suomen taideakatemian koulussa 1971–1979.[2]

Snellman muutti vuonna 1955 Ibizalle, ja siitä tuli hänen tärkein asuinpaikkansa koko elämän ajaksi. Juuri Ibizalla taiteilijan kerrotaan löytäneen maalauksiinsa luonnon, valon ja auringon. Hänen töitään on kuvailtu muun muassa paratiisillisiksi, esimerkiksi Sininen poika -triptyykki. Taiteilijan varhaista ekspressionismia edustaa Ateneumin kokoelmissa oleva Tyttö ja kukko vuodelta 1962, jonka esittävälle linjalle rakentui museon kesänäyttely 2003. Snellmanin myöhäistuotannossa oli mukana kosmisia aineksia.

Snellman valittiin 1976 Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi, ja hänet palkittiin samana vuonna Pro Finlandialla.[3] Hän oli myös Retretin kesän 1985 taiteilija suurella retrospektiivisella näyttelyllään sekä mukana Salmelan taidekeskuksen näyttelyssä 1994. Snellman sai professorin arvonimen vuonna 1986. Pariisin-vuosinaan hän sai tyttären, ja hän oli naimisissa lyhyen aikaa taiteilija George Gonneaun kanssa.

Anita Snellmanin taidesäätiö perustettiin vuonna 1979. Snellmanin teoksia on merkittävimpien suomalaisten taidemuseoiden ja säätiöiden kokoelmissa. Hän ehti eläessään pitää lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana.[4]

»Minulla oli vain voimakas halu maalata, kaikki muu oli toisarvoista.»
(Anita Snellman[5])

LähteetMuokkaa

 
Anita Snellman: Istuva lukeva poika (1964).

InternetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kuka kukin on 1978. Runeberg.org.
  2. Ahtola-Moorhouse, Leena: Snellman, Anita (1924–2006). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  3. Wilska, Liisa: Kolme maalaria Umami. 8.1.2009. Viitattu 15.9.2010.
  4. Anita Snellman kuollut 3.3.2006. YLE Uutiset. Viitattu 15.9.2010.
  5. Kohteen sisäistäminen on maalauksen ehto. Helsingin Sanomat, 4.9.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.9.2010.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Ahtola-Moorhouse, Leena (toim.): Anita Snellman 1924–2006. Helsinki: Anita Snellmanin säätiö, 2014. ISBN 978-952-93-3719-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa