Anelma Järvenpää-Summanen
suomalainen kirjailija
Anelma Järvenpää-Summanen, (ent. Salo, s. 24. lokakuuta 1947 Parkano) on suomalainen kirjailija. Hän oli yksi J. H. Erkon kirjoituskilpailun voittajista 1976.[1]
Järvenpää-Summanen on ollut naimisissa kirjailija Matti Summasen kanssa vuodesta 1981.[1]
Teokset
muokkaa- Itkevä nukke, romaani, Weilin+Göös 1977, nimellä Anelma Salo
- Lumihäät, runokokoelma, Pohjoinen 1985
- Voimasi tunnustan, runokokoelma, FinnEpos 1992
- Valitse kohtalosi, runokokoelma, Maahenki 2000
- Yö kuulas silkinmusta, romaani, Karisto 2002; Saga Egmont 2021
- Tehtävänä elämä, Uusia ja valittuja runoja, runokokoelma, Maahenki 2005
- Hidas yö, romaani, Karisto 2006; Saga Egmont 2021
- Tahtoihmisiä, novellikokoelma, Karisto 2009; Saga Egmont 2021
- Nostalgia, runokokoelma, Maahenki 2014
- Kaidepuita kaaoksen keskellä. Kirjanrakastajan tunnustuksia. Esseekokoelma, Sanasato, 2015
- Jätetään sut tolle kivelle. Esseitä ja sarjakuvia, Sanasato 2019
Romaanit nimellä Anita Aure
muokkaa- Aamuun on ikuisuus, Karisto 1991
- Sinä yönä tähdet, Karisto 1993; Saga Egmont 2021
- Leikit tulella, Karisto 1995; Saga Egmont 2020
- Ole minulle hän, Karisto 1999; Saga Egmont 2021
- Luvaton avain, Karisto 2004; Saga Egmont 2021
Muut
muokkaa- Runoilijat äänessä. CD, (KSL 1995) : Claes Andersson, Hector, Anelma Järvenpää-Summanen, Riina Katajavuori, Juice Leskinen, Satu Marttila, Arvo Salo, Tommy Tabermann, Arja Tiainen ja Ilpo Tiihonen
Palkinnot ja tunnustukset
muokkaa- J. H. Erkon novellikilpailu 1976, 1. palkinto
- Suomen maakuntakirjailijoiden rakkausrunokilpailu 1988, 1. palkinto
- Lahden valtakunnallinen runomaraton 1989, 1. palkinto
- Olga ja Vilho Linnamon säätiön tunnustuspalkinto kirjailijan työstä 2002
- taiteilijaeläke 2016[2].
Lähteet
muokkaa- Anelma Järvenpää-Summasen kotisivu (Arkistoitu – Internet Archive)
- Anelma Järvenpää-Summanen Päijät-Häme-Wikissä
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Järvenpää-Summanen, Anelma Kirjasampo.fi. Viitattu 29.12.2021.
- ↑ Ylimääräinen taiteilijaeläke 59 taiteilijalle Taiteen keskustoimikunta Taike. 29.6.2016. Viitattu 6.8.2024.