Andrei Ljaptšev
Andrei Ljaptšev (12. joulukuuta (J: 30. marraskuuta) 1866 Resen, Makedonia – 6. marraskuuta 1933 Sofia)[1] oli bulgarialainen poliitikko, joka toimi Bulgarian pääministerinä vuosina 1926–1931.
Ljaptšev kävi koulua Monastirissa, Salonikissa ja Filippopolissa, ja suoritti sen jälkeen yliopisto-opintoja Zürichissä, Berliinissä ja Pariisissa. Opiskeluaikanaan hän oli mukana liikkeessä, joka ajoi vuonna 1885 toteutunutta Itä-Rumelian yhdistämistä Bulgariaan. Hän tuki myös slaavimakedonialaisten kumousliikehdintää. Myöhemmin hän työskenteli toimittajana demokraattisen puolueen Priaporets-lehdessä ja toimi pitkään osuustoimintaliikkeen kansallisen keskusneuvoston puheenjohtajana. Vuonna 1908 Ljaptšev valittiin Bulgarian parlamenttiin ja seuraavan kolmen vuoden aikana hän toimi maatalous- ja kauppaministerinä sekä valtiovarainministerinä peräkkäisissä hallituksissa. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa hän oli jälleen valtiovarainministerinä ja sodan jälkeen jonkin aikaa sotaministerinä. Ministerin ominaisuudessa hän allekirjoitti sekä vuoden 1908 sopimuksen Bulgarian täydellisestä itsenäisyydestä että myös syyskuun 1918 raskaan aselevon.[1]
Ljaptšev vangittiin pääministeri Aleksandăr Stambolijskin diktatorisen hallinnon aikana vuonna 1922, ja hänet vapautettiin Stambolijskin syrjäyttämisen myötä kesäkuussa 1923. Ljaptševista tuli pääministeri Aleksandăr Tsankovin ympärille muodostuneen Demokraattinen yhteistyö -nimisen poliittisen koalition johtaja, ja Tsankovin erottua tammikuussa 1926 Ljaptšev seurasi häntä pääministerinä.[1] Ljaptševin hallitus, jolla oli jatkuvasti tukenaan parlamentin konservatiivinen enemmistö, ei ollut oppositiota kohtaan yhtä ankara kuin edeltäjänsä. Tämä mahdollisti toisaalta kommunisteille laillisen toiminnan jatkamisen uuden peiteorganisaation suojassa, toisaalta myös kiihkokansallismielinen VMRO-järjestö sai lisää toimintavapauksia ja saattoi jatkaa terrori- ja salamurhatoimintaansa. Järjestö käytännössä hallitsi joitain osia maasta ja jatkoi myös hyökkäyksiään rajan yli Jugoslavian puolelle. Tämän seurauksena Bulgarian suhteet Jugoslaviaan ja Kreikkaan kiristyivät. Yleisesti Ljaptševin pääministerikausi oli kuitenkin Bulgariassa sisäisesti vakaampaa aikaa kuin 1920-luvun alkupuoli ja poliittinen elämä kutakuinkin normalisoitui. Vuosikymmenen lopulla myös maan talous kasvoi ja tuotantoluvut ylittivät viimein maailmansotaa edeltäneen tason. Ljaptšev ei kuitenkaan saanut Britanniaa tai Ranskaa suostumaan Bulgarialle määrättyjen sotakorvausten ehtojen helpottamiseen.[2][1]
Ljaptševin aikana Bulgaria alkoi osallistua innokkaasti Kansainliiton toimintaan murtaakseen sodanjälkeisen eristyneisyytensä kansainvälisessä politiikassa. Vuonna 1926 Kansainliitto pakotti kreikkalaiset joukot perääntymään Bulgarian maaperältä.[2] Vuosina 1927–1928 Bulgaria sai myös Kansainliitolta merkittävän lainan, mutta Ljaptševin pääministerikauden loppuvuosia leimasi suuri taloudellinen lama.[1] Hallituskoalitio hävisi lopulta vuoden 1931 vaalit ja Ljaptšev joutui väistymään pääministerin paikalta.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Andrei Liapchev (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.1.2014.
- ↑ a b Glenn E. Curtis (toim.): The Tsankov and Liapchev Governments, Bulgaria: A Country Study (englanniksi). Library of Congress, Washington 1992.
- ↑ Glenn E. Curtis (toim.): The Crises of the 1930s, Bulgaria: A Country Study (englanniksi). Library of Congress, Washington 1992.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Andrei Ljaptšev Wikimedia Commonsissa
