Andréa Ferréol
Andréa Ferréol (s. 6. tammikuuta 1947 Aix-en-Provence, Ranska) on ranskalainen näyttelijä.
Andréa Ferréol opiskeli teini-ikäisenä teatterialaa Jean-Laurent Cochetin ja Antoine Bourseillerin opastuksella vanhempiensa kieltoa uhmaten. Opinnot jatkuivat Pariisin kaunotaiteiden instituutissa.[1]
Hän tuli suuren yleisön tuntemaksi roolistaan Marco Ferrerin elokuvassa Suuri pamaus (La Grande Bouffe, 1973). Ensiesityksessään Cannesin elokuvajuhlilla filmi aiheutti skandaalin Ferréolin pitämän vaginamonologin takia. Ferréolin lukuisista elokuvarooleista klassikoiksi ovat kuitenkin nousseet elokuvat Volker Schlöndorffin Peltirumpu (Die Blechtrommel, 1979), Ettore Scolan Hyvää yötä, majesteetti (La nuit de Varennes, 1982) ja François Truffautin Viimeinen metro (Le dernier métro, 1980) ja Joël Sérian Kuumat kukkulat (Les Galettes de Pont-Aven, 1975). [2]
Hän sai vuosina 1976 ja 1981 parhaan naissivuosan César-palkinnon rooleistaan elokuvissa Kuumat kukkulat ja Viimeinen metro sekä vuonna 1977 parhaan naissivuosan David di Donatello -palkinnon elokuvasta Sano se kukkasin (Sono pazzo di Iris Blond, 1996). Hän kuuluu Kunnialegioonaan (2013).
Lähteet muokkaa
- ↑ Porträt der Schauspielerin Andréa Ferréol. Thomas Staedli. Viitattu 7.4.2018.(saksaksi)
- ↑ Entretien avec Andréa Ferréol à l'affiche des "Monologues du vagin". Web Archive 2010. Viitattu 7.4.2018.(ranskaksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Andréa Ferréol Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
