André Chéron
André Chéron (25. syyskuuta 1895 Colombes, Ranska – 12. syyskuuta 1980 Leysin, Sveitsi) oli ranskalainen shakinpelaaja ja shakkitehtävien laatija sekä shakkikirjailija. Hänelle myönnettiin vuonna 1959 laadinnan kansainvälisen mestarin arvonimi samana vuonna, jolloin arvonimi perustettiin. Hän oli myös merkittävä loppupeliteoreetikko.
Nuoruudessaan Chéron muutti heikon terveytensä takia Sveitsiin.[1]. Hän asui siellä sittemmin useita vuosia. Terveydentilansa vuoksi Chéron ei myöskään paljon pelannut shakkia, vaan keskittyi enimmäkseen shakkitehtävien laatimiseen. Pelaajana hän kuitenkin voitti Ranskan mestaruuden kolme kertaa (1926, 1927 ja 1929).[1] Lisäksi hän edusti Ranskaa Lontoon shakkiolympialaisissa 1927.[1] Amatöörien maailmanmestaruuskisoissa Haagissa vuonna 1928 hän sijoittui 16 pelaajan joukossa 9.:nneksi.
Laatijana ja kirjailijana muokkaa
Chéron laati etupäässä lopputehtäviä, mutta myös joitakin mattitehtäviä. Hänen tuotantonsa määrä on yli 450, joista lopputehtäviä noin 400.[2] Ansioistaan laatijana hänelle myönnettiin kansainvälisen tehtävämestarin arvonimi vuonna 1959. Lisäksi hän sai kansainvälisen tehtävätuomarin arvon 1957.[1]
Lopputehtävien laatimisen ohella Chéron analysoi ja tutki systemaattisesti loppupeliä. Monet Chéronin laatimista lopputehtävistä ovat olennainen osa loppupelejä koskevaa teoriaa. Työnsä tuloksena hän julkaisi neliosaisen teoksen Lehr- und Handbuch der Endspiele, jonka toinen laitos julkaistiin vuosina 1960–70.[3] Alkuperäinen versio ranskaksi ilmestyi vuonna 1952. Teossarjaan oli kerätty liki kaikki tuonaikainen tietämys loppupeleistä sekä niihin liittyviä lopputehtäviä.[1] Chéron käytti työssään lukuisia lähteitä, mutta sisällytti teoksiinsa myös runsaasti omaa materiaaliaan.[1]
(William Shinkmanin mukaan)
Journal de Genève 1964
| a | b | c | d | e | f | g | h | ||
| 8 |            | 8 | |||||||
| 7 | 7 | ||||||||
| 6 | 6 | ||||||||
| 5 | 5 | ||||||||
| 4 | 4 | ||||||||
| 3 | 3 | ||||||||
| 2 | 2 | ||||||||
| 1 | 1 | ||||||||
| a | b | c | d | e | f | g | h | ||
Ratkaisu:
1. b8R+ Txb8
2. axb8R+ Kd6
3. c8R+ Ke6
4. d8R+ Lxd8
5. exd8R+ Kf6
6. g8R+ Txg8
7. hxg8R+ Kg6
8. f8R#
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Whyld, Kenneth & Hooper David: The Oxford Companion to Chess, s. 63. Oxford: Oxford University Press, 1984. ISBN 0-15-217540-8.
- ↑ Jerzy Konikowski: Kompozycja w treningu szachisty. Wydawnictwo Szachowe "Penelopa", Varsova, 2003, s.76. ISBN 83-86407-54-9
- ↑ Endspiele und Studie (Arkistoitu – Internet Archive) Siegfried Hornecker 2006 (saksaksi) Viitattu 26.12.2012