Anders Lexell

suomalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä

Anders Johan Lexell (24. joulukuuta 1740 Turku11. joulukuuta 1784 Pietari, Venäjä)[1] oli suomalainen matemaatikko ja tähtitieteilijä. Venäjällä hänet tunnetaan nimellä Andrei Ivanovitš Leksel. Hänen nimestään on käytetty myös kirjoitusasuja Anders Johann Lexell ja Johann Anders Lexell. Häntä on pidetty suurimpana suomalaisena tieteilijänä, sillä hänen kansainvälinen uransa oli huikea.[2]

Anders Johan Lexell
Disquisitio de investiganda vera quantitate

Lexell syntyi kultaseppä Jonas Lexellin perheen esikoisena. Hän opiskeli Turun akatemiassa ja valmistui sieltä 1760. Hän toimi Uppsalassa vuodesta 1763 apulaisprofessorina ja vuodesta 1766 matematiikan professorina. Lexell kutsuttiin 1768 Pietarin tiedeakatemiaan. Hän toimi Pietarin akatemian tähtitieteen professorina vuodesta 1771 ja akateemikkona vuodesta 1783, ja hänet nimitettiin myös Turun akatemian matematiikan professoriksi vuonna 1775, mutta hän ei astunut virkaan vaan erosi siitä vuonna 1780.[3] Akateemikkona Lexell seurasi aikansa kuuluisinta luonnontieteilijää, sveitsiläissyntyistä Leonhard Euleria. Lexell toimi sokean Eulerin viimeisinä elinvuosina tämän assistenttina ja puhtaaksikirjoittajana.

Lexell saavutti kansainvälistä mainetta erityisesti pallogeometrian ja komeettojen liikkeen tutkijana. Hän laski Charles Messierin löytämän komeetan D/1770 L1 (Lexell) kiertoradan. Tämä komeetta ohitti Maan vuonna 1770 lähempää kuin mikään muu tunnettu komeetta historiassa. Tarkkaa etäisyyttä ei tunneta, mutta sen on arvioitu olleen kolme miljoonaa kilometriä. Lexell laski komeetalla olleen paljon suuremman perihelin ennen kohtaamista Jupiterin kanssa vuonna 1767 ja ennusti komeetan sinkoutumisen kokonaan ulos aurinkokunnan sisäosista sen kulkiessa kaksi kierrosta myöhemmin vuonna 1779 vielä lähempää Jupiteria.

Lexell oli myös ensimmäinen, joka laski Uranuksen kiertoradan pian sen löytämisen jälkeen ja havaitsi kiertoradasta sen olevan planeetta eikä komeetta.[1] Hän myös huomasi, että Uranuksen kiertoradassa on häiriöitä, ja päätteli niiden aiheuttajaksi toisen planeetan (Neptunus), vaikka Neptunuksen sijainnin laskikin vasta paljon myöhemmin Urbain Le Verrier.

Lexellin mukaan on nimetty komeetta D/1770 L1 (Lexell) ja asteroidi 2004 Lexell.

LähteetMuokkaa

  1. a b O'Connor, J. J. – Robertson, E. F.: Anders Johan Lexell MacTutor. Viitattu 26.2.2017.
  2. Pekonen, Osmo: Kuka on suurin? Helsingin Sanomat, 10.4.2009, s. D 1. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 28.12.2019.
  3. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 892. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Lehto, Olli: ”Lexell, Anders Johan (1740–1784)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 110. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.
  • Stén, Johan C.-E.: A Comet of the Enlightenment: Anders Johan Lexell’s Life and Discoveries. Cham: Birkhäuser, 2015. ISBN 978-3-319-00617-8.
  • Stén, Johan C.-E. (toim.): Anders Johan Lexell: Brevväxling – commerce épistolaire. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk, 206. Helsingfors: Finska Vetenskaps-Societeten, 2019. ISSN 0067-8481. ISBN 978-951-653-425-4.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Lexell, Anders Johan hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  • Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – Tähtitiedettä kivikaudesta kuulentoihin, s. 462. "Anders Johan Lexell (1740–1784)". Helsinki: Ursa, 2003. ISBN 978-952-5329-26-1.