Avaa päävalikko

Anders Fabian Langenskiöld (7. toukokuuta 1916 Helsinki[1]8. heinäkuuta 2000 Espoo[2]) oli suomalainen lääkäri ja vapaaherra. Langenskiöld oli Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian professori 1968–1979. Hän sai myös professorin arvonimen vuonna 1964. Langenskiöld oli kansainvälisesti arvostettu tiedemies, joka tutki liikuntaelinten ja selkärangan sairauksia ja niiden kirurgista hoitoa.[3]

Langenskiöld valitsi isänsä Fabian Langenskiöldin tavoin kirurgian elämänalakseen. Hänen äitinsä oli Asta Sofia Toni Adolfina Forsström ja puolisonsa vuodesta 1939 Ulla Liljequist, arkkitehti Bertel Liljequistin tytär. Langenskiöld tuli ylioppilaaksi 1933 ja valömistui lääketieteen lisensiaatiksi 1943, jolloin hän myös väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi.[1] Langenskiöld Hän työskenteli Helsingin kirurgisen sairaalan lääkärinä 1947–1954. Vuonna 1948 hän erikoistui kirurgiaan ja vuonna 1952 ortopediaan. Vuosina 1955–1956 hän toimi Helsingin Diakonissalaitoksen kirurgisen osaston ylilääkärinä ja vuodesta 1956 vuoteen 1968 Invalidisäätiön ortopedisen sairaalan ylilääkärinä. Hänen aikanaan sairaalasta tuli kansainvälisesti tunnettu ortopedinen keskus. Vuonna 1968 Langenskiöld nimitettiin Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian professoriksi ja Töölön sairaalan ylilääkäriksi. Hänen johdollaan valmistui parikymmentä väitöskirjaa ja omaa laajaa tutkimustyötään hän jatkoi vielä vuoden 1979 eläkkeelle jäämisensä jälkeenkin. Langenskiöld oli monien kansainvälisten ortopediyhdistysten kunniajäsen.

LähteetMuokkaa

  • Riska, Erik B.: Ortopedian kehittäjä kokosi ympärilleen koulukunnan. Helsingin Sanomat, 22.7.2000, s. A12.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 330. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Uppslagverket.fi
  3. Facta 2001 WSOY 1984 9. osa, palsta 597