Ambroise Paré
Ambroise Pare (1510 – 1590) oli ranskalainen parturi ja sittemmin lääkäri. Hänen aikanaan parturit suorittivat myös verisuonten avaamista, paiseiden puhkaisemista ja murtuneiden jäsenten lastoittamista, sillä tuolloin noita tehtäviä pidettiin lääkäreille liian halpa-arvoisina. Vuonna 1536 Paré suoritti parturivälskärin opinnäytteet. Sittemmin hän työskenteli Italiassa taistelleiden ranskalaisjoukkojen kenttävälskärinä.
| Ambroise Paré | |
|---|---|
 Muotokuva Ambroise Parestä vuodelta 1561. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1510 |
| Kuollut | 1590 (79–80 vuotta) |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | lääketiede, kirurgia |
Paré käsitteli ajan tavan mukaan raajantyngät ja murtumat kuumennetulla öljyllä, kunnes kerran öljy oli lopussa. Sitten Paré huomasi, että ilman öljykäsittelyä jääneet potilaat olivatkin paremmassa kunnossa kuin öljyllä käsitellyt. Tämän takia Paré luopui öljykäsittelystä.
Toisaalta Paré myös kehitti toimenpiteen, jossa lapsen hampaiden puhjetessa viillettiin ikeniin lisätilaa hampaiden esteettömälle kasvulle. Hoito perustui tuon ajan virheelliseen uskomukseen siitä, että tuolloin paljon yleisemmät lasten kuolemat liittyisivät hampaiden epätäydelliseen puhkeamiseen. Tämä uskomus (ja Parén toimenpide) jatkuivat vuosisatojen ajan, kunnes lopulta 1900-luvun vaihteessa uskomuksen totuudenmukaisuutta alettiin laajemmin kyseenalaistamaan, ja kivuliaasta toimenpiteestä vähitellen luovuttiin.[1]
Korkea-arvoisten upseereiden taitavan hoidon vuoksi Paré alkoi saada kuuluisuutta. Kuningas Henrik II otti Parén henkilääkärikseen. Vähitellen Paré onnistui saamaan akateemiset lääkärit uskomaan, ettei raajantynkiä ja murtumia ollut hyvä käsitellä kuumennetulla öljyllä. Paré myös suunnitteli instrumentin, jolla voitiin vetää tyngästä esiin katkennut verisuonen pää sitomista varten. Paréa syytettiin siitä, että hän oli kirjoittanut kirurgiasta ranskaksi eikä latinaksi. Häntä on kutsuttu ”kirurgian isäksi”.
Paré neuvoi, että kun jäsen oli pakko amputoida, oli viilto tehtävä niin, että tynkä voitiin peittää potilaan iholla. Hän kehitteli muun muassa leikkausvälineitä ja valmisteli monenlaisia proteeseja. Hänen kuoltuaan kirurgian kehitys pääosin lakkasi kahdeksisadaksi vuodeksi.[2]