Amadeu Vives i Roig
Amadeu Vives i Roig (esp. Amadeo Vives; 18. marraskuuta 1871 Collbató – 1. joulukuuta 1932 Madrid) oli espanjalainen säveltäjä.[1][2] Hän sävelsi enimmäkseen oopperoita, operetteja ja zarzueloja.[3]
Vives puhui äidinkielenään katalaania. Hän opiskeli Felipe Pedrellin ja Josep Ribera i Mirón johdolla.[1] Vuonna 1891 Vives perusti Lluís Milletin kanssa Katalonian musiikkielämän elpymisessä avainasemaan[1] nousseen Orfeó Catalá -kuoron.[2] Pian Vives lähti Madridiin, jossa vietti loppuikänsä. Hän julkaisi ensin konserttiteoksia, soolo- ja kuorolauluja (kuten L'emigrant, 1894), kunnes siirtyi zarzuelojen pariin. Vivesin yli sadasta näyttämöteoksesta ensimmäinen oli Walter Scottin teokseen perustuva nelinäytöksinen ooppera Artús, joka kantaesitettiin Barcelonassa vuonna 1897.[1] Teoksen alkuperäinen libretto oli katalaaninkielinen, ja teoksessa käytettiin katalonialaisia kansanlauluja.[2] Vivesin ensimmäinen zarzuela oli yksinäytöksinen La primera del barrio, joka esitettiin Madridin Teatro de la Zarzuelassa vuonna 1898.[1]
Läpimurtonsa Vives teki yksinäytöksisellä zarzuelalla Bohemios (1904), joka perustui samaan aiheeseen kuin Giacomo Puccinin ooppera La bohème. Vivesin teoksessa oli kuitenkin enemmän ranskalaisia kuin italialaisia tyylivaikutteita. Conrado del Campo teki Vivesin zarzuelasta oopperaversion vuonna 1920, mutta se ei syrjäyttänyt alkuperäisen zarzuelan asemaa ohjelmistossa. Pian Bohemioksen jälkeen Vives teki yhteistyössä Gerónimo Giménezin kanssa ohjelmistossa pysyneet teokset El húsar de la guardia (1904) ja La gatita blanca (1905).[1] Zarzuela Doña Francisquita (1923) vakiintui Vivesin tunnetuimmaksi ja arvostetuimmaksi teokseksi.[3][1] Hänen oopperoistaan suosituimmaksi nousi todennäköisesti Maruxa (Madrid, 1914). Suosiota saavutti myös Balada de carnaval (Madrid, 1919). Näyttämömusiikin ulkopuolelta Vivesin tuotantoon kuuluu esimerkiksi laulusarja Canciones epigramáticas.[2]
Vuonna 1923 Vives julkaisi omaelämäkerrallisen esseekokoelman Sofía.[1][2] Hän kirjoitti myös menestyksekkään näytelmän Jo no sabia que el món era així (1929). Vivesin kuoltua vuonna 1932 Espanjassa lykättiin parlamentin istuntoa, jotta edustajat voisivat osallistua hänen hautajaisiinsa.[1]