Alma Karlin
Alma Maximiliana Karlin (1889 Celje, Styria (Steiermark) – 1950 Celje, Slovenia) oli itävaltalainen matkakirjailija.[1]
| Alma Karlin | |
|---|---|
 Thea Schreiber Gamelin ja Alma Karlin. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1889 Celje, Styria (Steiermark) |
| Kuollut | 1950 (60–61 vuotta) Celje, Slovenia |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | saksa |
| Tuotannon kieli | saksa, englanti, sloveeni |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Karlin kävi koulua Grazissa, ja koulun päätyttyä hän muutti äitinsä kanssa Lontooseen. Isä oli kuollut Karlinin ollessa kahdeksanvuotias. Lontoossa hän opiskeli kieliä ja omaksui niitä hämmästyttävän määrän, jopa suomea hänen sanotaan opiskelleen. Ensimmäisen maailmansodan puhjettua Karlin joutui itävaltalaisena lähtemään Lontoosta ja muutti Ruotsiin, jossa hän toimi kieltenopettajana. Hänen ensimmäinen teoksensa, kolminäytöksinen näytelmä, ilmestyi 1918 Saksassa. Sodan päätyttyä hän palasi Celjeen, joka nyt sijaitsi Jugoslaviassa. Hän perusti kielikoulun ja kokosi sillä rahaa marraskuussa 1919 alkavaa matkaansa varten.[1]
Kolmivuotiseksi suunniteltu matka venyi kahdeksan vuoden mittaiseksi ja päättyi 1927 Karlinin saatua tiedon äitinsä sairastumisesta. Itsekin hän oli heikossa kunnossa matkalla saatujen tautien vuoksi. Hänen ystävänsä, taidemaalari Thea Schreiber Gamelin muutti 1930-luvun alussa hänen luokseen, ja he asuivat yhdessä Karlinin kuolemaan asti.[1]
Matkan alkupuolesta Hongkongiin saakka kertova kirja Einsame Weltreise ilmestyi 1928 ja oli heti menestys. Mika Waltarin suomennos Yksin maailman ääriin ilmestyi vasta 1934. Karlin kirjoitti myös loppumatkasta, mutta teosta ei ole suomennettu, kuten ei muitakaan Karlinin teoksia. Hän kirjoitti enimmäkseen saksaksi. Vastalauseena natsien valtaannousulle hän lopetti saksaksi kirjoittamisen. Hänen kirjansa poltettiin Saksassa roviolla rappiokirjallisuutena. Hän joutui joksikin aikaa internointileirille, josta hänet oli tarkoitus lähettää keskitysleirille, mutta Thea Schreiber onnistui puhumaan hänet vapaaksi. Hän sairasti tuberkuloosia mutta kuoli rintasyöpään.[1]
Karlin keräsi matkan varrella esineistöä, jota on nykyisin esillä Celjen aluemuseossa.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alma Karlin Wikimedia Commonsissa
