Alkulukulause

Lukuteoriassa alkulukulause antaa alkulukujen jakauman asympoottisen arvion. Karkeasti ottaen alkulukulauseen mukaan satunnaisesti valittu positiivinen kokonaisluku N on todennäköisyydellä 1 / ln N alkuluku, missä ln N on N:n luonnollinen logaritmi. N:n kasvaessa alkuluvut käyvät yhä harvemmiksi. Esimerkiksi kun N = 10 000, keskimäärin joka yhdeksäs luku on alkuluku, kun taas arvolla N = 1 000 000 000 suunnilleen joka 21. luku on alkuluku. Alkulukulause antaa arvion tälle harvenemisnopeudelle.

VäiteMuokkaa

 
Funktioiden π(x) (punainen), x / ln x (vihreä) ja Li(x) (sininen) kuvaajat.

Olkoon π(x) lukua x + 1 pienempien alkulukujen lukumäärä. Tällöin alkulukulauseen mukaan osamäärän π(x) ln(x) / x raja-arvo on 1, kun x kasvaa rajatta. Käyttäen Landaun symbolia tulos voidaan ilmoittaa muodossa

 

Tämä ei tarkoita sitä, että näiden funktioiden erotus lähenee nollaa.

Lauseen otaksui Adrien-Marie Legendre vuonna 1796, ja sen todistivat Jacques Hadamard ja Charles-Jean de la Vallée-Poussin toisistaan riippumatta vuonna 1896. Molempien todistus perustuu funktioteoriaan. Tarkemmin sanottuna he osoittivat, että Riemannin zeeta-funktiolla   ei ole nollakohtia, kun  .

π(x) logaritmisten integraalien avullaMuokkaa

Carl Friedrich Gauss otaksui alkulukulausetta tarkemman asymptoottisen arvion. Määritellään logaritminen integraali Li(x) asettamalla

 

Tästä huomataan, että alkulukujen ”tiheyden” lähellä t:tä tulisi olla 1 / ln t. Funktion yhteys logaritmiin nähdään asymptoottisesta kehitelmästä

 

Siten alkulukulause voidaan kirjoittaa myös muodossa π(x) ~ Li(x). Tämän etuna on se, että arvion virhetermiä voidaan pienentää. Hadamard ja de la Vallée Poussin todistivat, että

 

jollain positiivisella vakiolla a, missä O(…) on iso O-notaatio. Arviota on parannettu muotoon

 

Yhteys Riemannin zeetafunktion ja π(x):n välillä on niin vahva, että Riemannin hypoteesi parantaisi virhetermin arviota. Helge von Koch osoitti vuonna 1901, että Riemannin hypoteesi on tosi jos ja vain jos alkulukulause voidaan kirjoittaa muodossa

 

Vakiota ison O:n sisällä pystyi arvioimaan Lowell Schoenfeld. Riemannin hypoteesista seuraisi

 

kaikilla x ≥ 2657. Hän osoitti myös samantapaisen arvion Tšebyševin funktiolle ψ:

 

kaikilla x ≥ 73,2.

Logaritminen integraali Li(x) on suurempi kuin π(x) kaikilla riittävän pienillä luvuilla x. Kuitenkin vuonna 1914 J. E. Littlewood todisti, että lausekkeiden suuruusjärjestys vaihtuu riittävän suurella luvulla. Ensimmäisen kerran tämä tapahtuu, kun x on suuruusluokkaa 10316.

Katso myösMuokkaa