Alkiolaisuus

poliittinen aate

Alkiolaisuus on poliittinen ideologia, joka perustuu kirjailija-poliitikko Santeri Alkion ajatuksiin. Alkio pyrki monitahoisella julkisella toiminnallaan herättämään maaseutuväestössä tietoisuuden sen omasta merkityksestä. Alkio oli nuorisoseuraliikkeen aattellinen ja käytännöllinen johtaja sekä eräs maalaisliiton perustajista. Alkio toimi puolueen edustajana valtiopäivillä ja eduskunnassa sekä sosiaaliministerinä. Alkio perusti myös Ilkan ja toimi sen päätoimittajana.[1]

KansanvalistusMuokkaa

Alkio nousi nuorisoseuraliikkeen johtohahmoksi 1890-luvulla. Alkion myötä harrastus- ja edistysseuratoiminta sai tiiviin aattellisen linjan, joka tiivistyy sanapareissa "hyvä ihminen" ja "kunnon kansalainen". Alkiolainen nuorisoseura-aate perustui edistysuskoon, eli ihmisen kykyyn kehittyä kasvatuksen ja varsinkin itsekasvatuksen avulla. Yhteiskunnallisesti nuorisosta haluttiin kasvattaa kansalaisia, jotka veljeyden hengessä ja säätyrajat poistaneina rakentaisivat kansakuntaa.[2]

Raittiusaatteen leviämisessä yhteiskunnalliset rajat murtuivat: raittiutta ajoivat sekä työväenliike, nuorisoseuraliike että herätysliikkeet.[2]

Alkoholin saannin rajoittamisen kannalla ollut Santeri Alkio esitteli kieltolain vuonna 1919 ollessaan Castrénin hallituksen sosiaaliministeri.

Poliittinen aateMuokkaa

Alkujaan Alkio oli poliittisesti nuorsuomalainen, mutta liike oli pääosin kaupunkilaisväestön puolue, josta ei tullut maaseudun valtapuoluetta. Alkion mielestä nuorsuomalaisuus liukui oikealle ja "yhteiskunnalliseen värittömyyteen". Alkio ja nuorisoseuralaiset perustivat vastaliikkeenä Etelä-Pohjanmaan oikeistolaiselle lehdistölle uuden sanomalehden, Ilkan, vuonna 1906. Lehti oli osa uudistusmielisen maalaisväestön järjestäytymistä Etelä-Pohjanmaalla. Alkiosta muodostui uuden maalaisväestön poliittisen liikkeen henkinen ja aatteellinen keulakuva, jonka ajatukset levisivät nuorisoseurojen kautta ympäri maata.[2]

Alkiolaisuuden johtoajatuksena on edistyksen kannattaminen. Nuorsuomalaiset olivat innokkaampia uudistajia kuin suomettarelaiset.kenen mukaan? Sosialistista ajattelua Alkiossa liittyy köyhän asiaan.lähde? Tämä tiivistettiin kahteen asiaan: köyhän asiaan ja edistyksen lipun kantamiseen.

Suomen itsenäistymisen ja torpparivapautuksen jälkeen vahvistunut maalaisliitto pyrki lisäämään pienviljelijöiden viljelemää pinta-alaa. Tähän liittyi muun muassa Lex Kallio -laki.

Keskustelu alkiolaisuudestaMuokkaa

Suomen Keskustan piirissä ei keskustelu alkiolaisuudesta ole dogmaattista,kenen mukaan? mutta ajoittain se johtaa kysymyksenasetteluun Keskustan ja Perussuomalaisten välillä, sillä Perussuomalaisten edeltäjä Suomen Maaseudun Puolue erkaantui aikanaan Keskustapuolueesta. Kesällä 2007 Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen totesi, että Perussuomalaiset ja Keskusta voisivat yhdistyä, koska niillä on samaa aateperinnettä.[3] Suomen Keskustan historiankirjasarjan yhden osan kirjoittajan, Tytti Isohookana-Asunmaan mukaan yhteyttä ei ole, koska Perussuomalaiset on suvaitsematon puolue. Kari Hokkanen puolestaan kirjoitti, että yhteinen aateperintö on olemassa.

LähteetMuokkaa

  • Kalliokoski, Matti: Sata kuvaa keskustasta. Karisto: Maahenki, 2006. ISBN 952-5328-83-X. Teoksen verkkoversio.
  • Hakalehto, Ilkka: EU-kaappaus :, raportti tapahtuneesta, Vapaan Suomen liitosta, Suomen tulevaisuudesta. I. Hakalehto, 1995.
  • Honkonen, Petri: Santeri Alkion yhteiskunnalliset kirjoitukset ja näkemys poliittisesta keskustalaisuudesta. pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, historian ja etnologian laitos, Suomen historia. Jyväskylä: P. Honkonen, Jyväskylän yliopisto, 2014. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.7.2015).
  • Volanen, Risto: Ihmisyyden paluu : kohti modernin reformaatiota. Helsinki: Maahenki, 2008. ISBN 978-952-5652-54-3.

ViitteetMuokkaa

  1. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja : inhorealistin versio, s. 19. Toimittanut Kalevi Koukkunen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.
  2. a b c Kalliokoski 2006, s. 11-12
  3. MTV3-STT: Korhonen: Keskusta ja perussuomalaiset yhteen MTV Uutiset. 15.7.2007,16.7.2007. Viitattu 16.7.2015.