Aliens – paluu

James Cameronin ohjaama toiminta- ja tieteiselokuva vuodelta 1986

Aliens – paluu (engl. Aliens) on James Cameronin ohjaama elokuva vuodelta 1986. Se on ensimmäinen jatko-osa Ridley Scottin ohjaamalle tieteiselokuvalle Alien – kahdeksas matkustaja. Pääosissa esiintyvät Sigourney Weaver, Michael Biehn, Lance Henriksen, Carrie Henn, Bill Paxton ja Paul Reiser.

Aliens – paluu
Aliens
Elokuvan juliste. Ellen Ripley (Sigourney Weaver), sylissään Newt (Carrie Henn).
Elokuvan juliste. Ellen Ripley (Sigourney Weaver), sylissään Newt (Carrie Henn).
Ohjaaja James Cameron
Käsikirjoittaja James Cameron
Tarina James Cameron
David Giler
Walter Hill
Tuottaja Gale Anne Hurd
Gordon Carroll
David Giler
Walter Hill
Säveltäjä James Horner
Kuvaaja Adrian Biddle
Leikkaaja Ray Lovejoy
Tuotantosuunnittelija Peter Lamont
Pääosat Sigourney Weaver
Michael Biehn
Lance Henriksen
Carrie Henn
Bill Paxton
Paul Reiser
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Brandywine Productions
Levittäjä 20th Century Fox
Ensi-ilta Yhdysvallat 18. heinäkuuta 1986
Suomi 31. lokakuuta 1986
Kesto 137 minuuttia (teatteriversio 1986)
154 minuuttia (ohjaajan versio 1990)
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 18 500 000 dollaria
Tuotto 131 060 248 dollaria
Edeltäjä Alien – kahdeksas matkustaja
Seuraaja Alien 3
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva perustuu James Cameronin, David Gilerin ja Walter Hillin käsikirjoitukseen. Elokuva on lajityypiltään nopeatempoinen toimintaseikkailu, toisin kuin alkuperäinen Alien. Elokuva menestyi erittäin hyvin. Se seurasi Cameronin Terminator – tuhoajaa ja vakiinnutti hänen asemansa menestyvänä toimintaelokuvien ohjaajana. Elokuva kuvattiin Englannissa 18 miljoonan dollarin budjetilla.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Aliens – paluu -elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta.[1]

Elokuvan alussa Nostromo-rahtialuksen ainoa selviytynyt jäsen Ellen Ripley (Sigourney Weaver) pelastetaan avaruudesta sen jälkeen, kun hän on ollut 57 vuotta hyperunessa. Ripley saa kuulla, että Hadley’s Hope -niminen siirtokunta on perustettu LV-426-planeetalle, josta Nostromon miehistö löysi Alienin. Siirtokuntaan menetetään yhteys ja Ripley lähtee vastahakoisesti Weyland-Yutanin järjestämän pelastusretkikunnan mukaan neuvonantajana. Mukana on joukko kovia merijalkaväen sotilaita. LV-426:lla joukko toteaa, että Alienit ovat tappaneet siirtokuntalaiset. Retkikunta joutuu ansaan ja Alienit uhkaavat heitä.

Retkikunta törmää henkiinjääneeseen pikkutyttöön nimeltä Rebecca ”Newt” Jorden (Carrie Henn), jonka perheen kohtalo esitellään elokuvan ohjaajan versiossa. Retkikunnan sotilaiden yrittäessä tuhota Alieneita Weyland-Yutanin edustaja Carter Burke (Paul Reiser) sabotoi kamppailua ja aikoo tuoda Alienin sikiöitä yhtiölleen tutkittaviksi, joka onnistuisi vain käyttämällä retkikunnan muita jäseniä loisisäntinä sikiöille. Retkikunnan taistellessa henkensä edestä suurta Alien-joukkoa vastaan Newt joutuu olentojen haltuun, mutta piittaamatta omasta hengestään Ripley tahtoo pitää kiinni Newtille antamastaan lupauksesta olla hylkäämättä tätä. Alieneiden lisäksi Ripley joutuu taistelemaan myös aikaa vastaan, sillä siirtokunnan ylikuormittunut fuusioreaktori on lämpöydinräjähdyksen partaalla.

Ripley tunkeutuu reaktorirakennuksen sydämeen ja pelastaa Newtin juuri kuoriutuvalta facehuggerilta ja kohtaa ensimmäistä kertaa Alien-kuningattaren. Hän pakenee Newtin, Hicksin (Michael Biehn) ja Bishopin (Lance Henriksen) kanssa emoalukselle, jossa hän kohtaa jälleen kuningattaren, joka vaurioittaa Bishopin toimintakyvyttömäksi repimällä tämän kahtia. Ripley pudottaa kuningattaren lastaustrukilla ilmalukkoon ja lopulta avaruuteen. Eloonjääneet Ripley, Newt, Hicks ja Bishop asettuvat pakoaluksen hyperunikammioihin.

Näyttelijät

muokkaa
 Sigourney Weaver  Ellen Ripley  
 Carrie Henn  Rebecca ”Newt” Jorden  
 Lance Henriksen  Bishop  
 Michael Biehn  alikersantti Dwayne Hicks  
 Paul Reiser  Carter Burke  
 Bill Paxton  Hudson  
 William Hope  luutnantti Gorman  
 Jenette Goldstein  Vasquez  

Vaikutus

muokkaa

Elokuva on inspiroinut selviytymiskauhupelien kehitystä kuten Project Firestart (1989).[2] Myös elokuvaan perustuvia pelejä on tehty kuten Aliens: The Computer Game (1987).

Lähteet

muokkaa
  1. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
  2. Travis Fahs: IGN Presents the History of Survival Horror (sivu 2) 30.10.2009. IGN. Viitattu 15.3.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.