Alexis Pinturault
Alexis Pinturault (s. 20. maaliskuuta 1991 Moûtiers, Ranska) on ranskalainen alppihiihtäjä. Hän on alppiyhdistetyn ja joukkuekilpailun maailmanmestari, maailmancupin kokonaiskilpailun voittaja, suurpujottelucupin voittaja, kuusinkertainen alppiyhdistetyn cupin voittaja sekä kolminkertainen olympiamitalisti.[1]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Alexis Pinturault vuonna 2017. | |||
Maa:  Ranska
| |||
| Miesten alppihiihto | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Pyeongchang 2018 | alppiyhdistetty | |
 Pronssia |
Sotši 2014 | suurpujottelu | |
| Pronssia |
Pyeongchang 2018 | suurpujottelu | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Sankt Moritz 2017 | joukkuekilpailu | |
| Kultaa |
Åre 2019 | alppiyhdistetty | |
| Kultaa |
Courchevel / Méribel 2023 | alppiyhdistetty | |
| Hopeaa |
Cortina d'Ampezzo 2021 | alppiyhdistetty | |
| Pronssia |
Vail / Beaver Creek 2015 | suurpujottelu | |
| Pronssia |
Åre 2019 | suurpujottelu | |
| Pronssia |
Cortina d'Ampezzo 2021 | supersuurpujottelu | |
| Pronssia |
Courchevel / Méribel 2023 | supersuurpujottelu | |
Ura muokkaa
Arvokisat muokkaa
Nuorten MM-kilpailuissa vuosina 2009 ja 2011 Pinturault voitti suurpujottelussa kultaa. Ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan Garmisch-Partenkirchenin MM-kilpailuissa 2011 hän sijoittui pujottelussa 17:nneksi. Schladmingissa 2013 hän oli viides suurpujottelussa ja kuudes sekä pujottelussa, supersuurpujottelussa että superalppiyhdistetyssä.
Pinturault voitti pronssia suurpujottelussa Sotšin olympialaisissa 2014. Vailin / Beaver Creekin MM-kilpailuissa 2015 hän sai suurpujottelussa pronssia sekä oli superalppiyhdistetyssä viides ja supersuurpujottelussa yhdestoista. Sankt Moritzin MM-kilpailuissa 2017 hän voitti kultaa joukkuekilpailussa sekä sijoittui supersuurpujottelussa kuudenneksi, suurpujottelussa seitsemänneksi ja alppiyhdistetyssä kymmenenneksi.[1]
Pinturault saavutti Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hopeaa alppiyhdistetyssä ja pronssia suurpujottelussa sekä oli viides pujottelussa. Åre MM-kilpailuissa 2019 Pinturault voitti kultaa alppiyhdistetyssä ja pronssia suurpujottelussa. Pujottelussa hän oli neljäs. Cortina d'Ampezzon MM-kilpailuissa 2021 hän saavutti hopeaa alppiyhdistetyssä ja pronssia supersuurpujottelussa.[1] Suurpujottelussa hän johti kilpailua ensimmäisen kierroksen jäljkeen, mutta laski ulos radalta toisella kierroksella.[2] Pujottelussa hän sijoittui seitsemänneksi. Pekingin olympialaisissa 2022 hän sijoittui suurpujottelussa viidenneksi, supersuurpujottelussa 11:nneksi ja pujottelussa 16:nneksi. Courchevelin / Méribelin MM-kilpailuissa 2023 Pinturault saavutti alppiyhdistetyn maailmanmestaruuden ja supersuurpujottelun pronssia sekä oli suurpujottelussa seitsemäs ja parisuurpujottelussa yhdestoista.[1]
Maailmancup muokkaa
Pinturault'n ensimmäinen kilpailu alppihiihdon maailmancupissa oli Åren suurpujottelussa 13. maaliskuuta 2009. Ensimmäisen pistesijansa hän saavutti helmikuussa 2011 Hinterstoderin supersuurpujottelussa oltuaan kuudes. Ensimmäisen palkintokorokepaikkansa Pinturault saavutti Kranjska Goran suurpujottelussa maaliskuussa 2011 sijoittumalla toiseksi vain kaksi sadasosaa Carlo Jankaa hitaampana. Toisen palkintosijoituksensa hän saavutti Söldenin suurpujottelussa lokakuussa 2011 oltuaan toinen Ted Ligetyn jälkeen. Ensimmäisen voittonsa hän saavutti Moskovan kaupunkipujottelussa helmikuussa 2012. Hän oli samalla kaudella lisäksi toinen Chamonix'n superyhdistetyssä, Kranjska Goran suurpujottelussa ja Schladmingin supersuurpujottelussa sekä kolmas Kranjska Goran pujottelussa. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kymmenes, suurpujottelun ja yhdistetyn cupeissa neljäs.[1]
Kaudella 2012–2013 Pinturault voitti Val d'Isèren pujottelun, Wengenin superalppiyhdistetyn ja Garmisch-Partenkirchenin suurpujottelun, oli toinen Kitzbühelin alppiyhdistetyssä sekä kolmas Münchenin kaupunkipujottelussa ja Kranjska Goran ja Lenzerheiden suurpujotteluissa. Hän jakoi alppiyhdistetyn cupin voiton Ivica Kostelićin kanssa ja sijoittui suurpujottelucupissa kolmanneksi. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän oli kuudes.[1]
Kaudella 2013–2014 Pinturault oli toinen sekä Söldenin että Alta Badian suurpujotteluissa. Wengenissä hän sijoittui superalppiyhdistetyssä toiseksi ja voitti pujottelun. Hän voitti Kitzbühelin superalppiyhdistetyn. St. Moritzin suurpujottelussa hän oli kolmas. Lenzerheidessa hän voitti supersuurpujottelun ja oli toinen suurpujottelussa.[1] Hän jakoi alppiyhdistetyn maailmancupin voiton Ted Ligetyn kanssa sekä sijoittui kolmanneksi maailmancupin kokonaiskilpailussa ja suurpujottelucupissa.[3]
Kaudella 2014–2015 Pinturault sijoittui kolmanneksi Söldenin suurpujottelussa. Beaver Creekissä hän oli supersuurpujottelussa kolmas ja suurpujottelussa toinen. Adelbodenin suurpujottelussa hän sijoittui toiseksi. Hän voitti Kitzbühelin alppiyhdistetyn ja Kranjska Goran suurpujottelun. Maailmancupin kokonaiskilpailussa hän sijoittui kolmanneksi, suurpujottelun ja alppiyhdistetyn maailmancupeissa toiseksi.[1]
Kaudella 2015–2016 Pinturault voitti Kitzbühelin ja Chamonix'n alppiyhdistetyn sekä suurpujottelussa Naeban kilpailun ja Hinterstoderin molemmat kilpailut. Kranjska Goran suurpujotteluissa hän saavutti voiton ja kakkossijan. Sankt Moritzissa hän oli suurpujottelussa toinen. Hän voitti alppiyhdistetyn maailmancupin, oli suurpujottelucupissa toinen ja maailmancupin kokonaiskilpailussa kolmas.[1]
Kaudella 2016–2017 Pinturault voitti Söldenin suurpujottelun. Val d'Isèren suurpujotteluissa hän oli kolmas ja ensimmäinen. Hän voitti Santa Caterinan alppiyhdistetyn ja Adelbodenin suurpujottelun. Tukholman paripujottelussa hän oli toinen. Hän voitti alppiyhdistetyn cupin kokonaiskilpailun, sijoittui suurpujottelucupissa kolmanneksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa neljänneksi.[1]
Kaudella 2017–2018 hän voitti Val d’Isèren suurpujottelun ja Bormion alppiyhdistetyn. Adelbodenin ja Kranjska Goran suurpujotteluissa hän oli kolmas. Suurpujottelucupissa hän sijoittui kolmanneksi, alppiyhdistetyn cupissa neljänneksi ja maailmancupin kokonaiskilpailussa kuudenneksi.[1]
Kaudella 2018–2019 Pinturault sijoittui Alta Badiassa kolmanneksi suurpujottelussa ja parisuurpujottelussa. Zagrebin pujottelussa hän oli toinen ja Wengenin alppiyhdistetyssä kolmas. Kitzbühelin pujottelussa hän sijoittui kolmanneksi ja Schladmingin pujottelussa toiseksi. Hän voitti Banskon alppiyhdistetyn ja Soldeun suurpujottelun. Hän sijoittui maailmancupin kokonaiskilpailussa toiseksi, voitti alppiyhdistetyn cupin ja oli suurpujottelucupissa kolmas.[1]
Kaudella 2019–2020 Pinturault voitti kauden avanneen Söldenin suurpujottelun, Val d’Isèren pujottelun, Bormion alppiyhdistetyn, Garmisch-Partenkirchenin suurpujottelun sekä Hinterstoderin alppiyhdistetyn. Wengenin alppiyhdistetyssä hän sijoittui toiseksi. Hän voitti alppiyhdistetyn maailmancupin sekä sijoittui toiseksi maailmancupin kokonaiskilpailussa ja suurpujottelucupissa.[1]
Kaudella 2020–2021 Pinturault voitti Lech/Zürsin parisuurpujottelun. Hän voitti myös Alta Badian suurpujottelun ja Adelbodenin kaksi suurpujottelua. Flachaun toisessa pujottelussa ja Schladmingin pujottelussa hän oli kolmas. Banskon toisessa suurpujottelussa hän oli kolmas. Lenzerheidessa hän voitti suurpujottelun ja oli pujottelussa kolmas. Hän voitti maailmancupin kokonaiskilpailun sekä suurpujottelun ja parilajien cupit.[1]
Kaudella 2021–2022 Pinturault sijoittui toiseksi Val d’Isèren suurpujottelussa. Hän sijoittui toiseksi myös Madonna di Campiglion pujottelussa. Adelbodenin suurpujottelussa hän sijoittui kolmanneksi. Hän oli maailmancupin kokonaiskilpailussa kymmenes ja suurpujottelucupissa viides.[1]
Kaudella 2022-2023 hän sijoittui Beaver Creekin supersuurpujottelussa kolmanneksi. Kranjska Goran suurpujotteluissa hän sijoittui toiseksi ja kolmanneksi. Hän oli maailmancupin kokonaiskilpailussa kahdeksas sekä suurpujottelu- ja supersuurpujottelucupeissa viides.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Alexis Pinturault Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
- ↑ Samu Torsti laski uransa parhaan sijoituksen MM-suurpujottelussa 19.2.2020. yle.fi. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ After SL Lenzerheide (SUI) 16-03-2014 (34/34) fis-ski.com. Viitattu 17.3.2014. (englanniksi)