Aléxandros Panagoúlis

Aléxandros Panagoúlis (kreik. Αλέξανδρος Παναγούλης. 2. heinäkuuta 1939 – 1. toukokuuta 1976) oli kreikkalainen poliitikko ja runoilija. Hänellä oli aktiivinen rooli taistelussa Kreikan sotilasjunttaa vastaan vuosina 1967–1974. Hänestä tuli kuuluisa hänen yritettyään murhata 13. elokuuta 1968 diktaattori Geórgios Papadópouloksen, kuten myös hänen vankeusaikanaan kärsimästään kidutuksesta. Demokratian palautuksen jälkeen hänet valittiin Keskustaunionin (E.K.) johtoon

Aléxandros Panagoúlis
Αλέξανδρος Παναγούλης
Aléxandros Panagoúlis vuonna 1973.
Henkilötiedot
Syntynyt	2. heinäkuuta 1938 Glyfáda, Kreikka
Kuollut	1. toukokuuta 1976 (37 vuotta) Vouliagménis-valtakatu, Ágios Dimítrios, Kreikka
Poliitikko
Puolue	Keskustaunioni
Asema	Kreikan parlamentin jäsen (1974–1976) E.DI.N:in puheenjohtaja (1974–1976)
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Henkilöhistoria

Aléxandros Panagoúlis syntyi Glyfádassa, Ateenassa. Hän oli Athiná ja Vasíleios Panagoúliksen toinen poika. Hänen isänsä oli Kreikan armeijan upseeri. Hän oli Geórgios Panagoúliksen, diktatuurin uhrin, sekä Efstáthioksen, poliitikon, veli. Hän opiskeli Ateenan kansallisessa teknillisessä korkeakoulussa mekaniikan ja sähkötekniikan tiedekunnassa.

Politiikka

Teinivuosistaan lähtien demokraattiset arvot olivat innoittaneet Panagoúlista. Hän liittyi Geórgios Papandréoun johdossa olleeseen Keskustaunionin (E.K) nuorisojärjestöön (O.N.E.K). Järjestöstä tuli myöhemmin Helleeninen Demokraattinen Nuoriso (E.DI.N). Parlamentaarisen järjestyksen palauttamisen jälkeen hänestä tuli tämän saman järjestön (E.DI.N) pääsihteeri 3 syyskuuta 1974.

Diktatuurin vastustus

Panagoúlis osallistui aktiivisesti taisteluun sotilasjunttaa vastaan demokratian palauttamiseksi. Hän karkasi asevelvollisuusarmeijasta demokraattisen vakaumuksensa johdosta ja perusti Kansallinen vastarinta -järjestön. Hän pakeni Kyprokselle laatiakseen toimintasuunnitelman. Hän palasi Kreikkaan, jossa kumppaneidensa tuella järjesti diktaattori Papadópouloksen salamurhayrityksen 13. elokuuta 1968 lähellä Várkizaa. Hän epäonnistui ja hänet vangittiin.

Kuten Oriana Fallaci toteaa, hänen yrityksensä oli äärimmäinen poliittinen teko diktatuuria vastaan. Hänen vapautumisensa jälkeisessä haastattelussa Fallaci kertoo hänen todenneen ”En halunnut tappaa ihmistä. Halusin tappaa tyrannin”.

Panagoúlis tuomittiin sotilastuomioistuimessa 3. marraskuuta 1968 kuolemaan muiden Kansallisen Vastarinnan jäsenten kanssa. 17 marraskuuta 1968 hänet kuljetettiin Aíginan saarelle teloitusta varten. Kansainvälisen yhteisön taholta tulevan poliittisen painostuksen johdosta juntta ei pannut teloitusta täytäntöön ja sen sijaan eristi hänet Bogiátin (S.F.B) sotilasvankilaan 25. marraskuuta 1968.

Panagoúlis kieltäytyi yhteistyöstä juntan kanssa ja häntä kidutettiin psyykkisesti ja ruumiillisesti. Hän pakeni Bogiátista 5. kesäkuuta 1969. Hänet pidätettiin jälleen pian ja pidettiin Goudín sotilasleirissä. Hänet palautettiin eristykseen Bogiátiin, mistä hän yritti paeta uudelleen useita kertoja.

Hän todistetusti kieltäytyi juntan armahdusehdotuksesta. Elokuussa 1973 neljän ja puolen vuoden vankeuden jälkeen, hänet vapautettiin osana yleistä armahdusta, jossa Kreikan kaikki poliittiset vangit armahdettiin Papadópouloksen epäonnistuneessa yrityksessä liberalisoida hallitustaan. Panagoúlis meni vapaaehtoiseen maanpakoon Firenzeen Italiaan osallistuakseen vastarintaan. Hän oli siellä Fallacin vieraana, josta tuli hänen kumppaninsa ja elämäkerran kirjoittaja.

Demokratian palautus

Demokratian palautuksen jälkeen Panagoúlis valittiin Kreikan parlamenttiin Keskusta Unioni - Uudet Voimat (E.K-N.D) -listalta vuonna 1974. Hän esitti useita syytteitä valtavirtapoliitikoita vastaan, jotka avoimesti tai salaa olivat tukeneet junttaa. Hän ajautui lopulta erimielisyyteen puolueensa johtamisesta, josta hän erosi. Hän pysyi Kreikan parlamentissa sitoutumattomana edustajana. Hän pysyi syytöstensä takana, joissa hän syytti avoimesti Kansallisen Puolustuksen ministeri Evángelos Avérofia ja muita. Häntä todistetusti painostettiin luopumaan syytteistään.

Panagoúlis kuoli 1. toukokuuta 1976 38-vuotiaana auto-onnettomuudessa Vouliagménis-kadulla Ateenan esikaupunkialueella vain muutamia päiviä ennen hänen hallussaan olleiden juntan sotilaspoliisin arkistojen (E.S.A) suunniteltua julkaisemista. Kyseessä olleet arkistot, joita ei koskaan julkaistu, olisivat kiistatta todistaneet joidenkin valtavirtapoliitikkojen yhteistyöstä juntan kanssa. Kreikan lehdistössä on kirjoitettu paljon, että auto-onnettomuus oli järjestetty hiljentämään Panagoúlis ja estämään arkistojen julkaisu.

Runoilijan ura

Juntta kidutti Panagoúlista päivittäin julmasti vankeuden aikana. Monet uskovat, että hän säilytti toimintakykynsä tahdonvoimansa, päättäväisytensä vakaumuksensa puolustamisessa sekä huumorintajunsa avulla. Vankeutensa aikana Bogiátissa Panagoúliksen sanotaan kirjoittaneen runoja sellin seinille ja pienille paperin paloille usein käyttäen omaa vertaan musteena, kuten hänen runossaan ”Maali” kerrotaan. Monet hänen runoistaan eivät ole säilyneet. Joka tapauksessa hänen onnistui salakuljettaa joitain niistä ystävilleen vankeudesta tai kirjoittaa niitä myöhemmin uudelleen. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa julkaistiin hänen vankeusaikanaan Palermossa Italiassa 1972. Sen italiankielinen nimi on ”Altri seguiranno: poesie e documenti dal carcere di Boyati”, vapaasti suomennettuna ”Toiset tulevat seuraamaan: Runoutta ja dokumentteja Boyatin vankilasta”. Italialainen poliitikko Ferruccio Parri ja elokuvaohjaaja ja ajattelija Pier Paolo Pasolini kirjoittavat alkusanat. Tästä kokoelmasta Panagoúlis palkittiin Viareggion kansainvälisellä runopalkinnolla (Premio Viareggio Internazionnale) seuraavana vuonna. Vapautumisensa jälkeen hän julkaisi toisen kokoelmansa Milanossa, ”Vi scrivo da un carcere in Grecia”, vapaasti suomennettuna ”Minä kirjoitan sinulle kreikkalaisesta vankilasta”, jossa on Pasolinin kirjoittamat alkusanat. Hän oli aiemmin julkaissut useita kokoelmia kreikaksi, mukaan lukien ”I Bogia”, vapaasti suomennettuna ”Maali”.

Perintö

Panagoúliksen elämä ja työ ovat innoittaneet taiteilijoita. Kuuluista säveltäjä Míkis Theodorákis, jota juntta myös vainosi, on tehnyt sävellyksiä joihinkin hänen teksteihinsä. Sen lisäksi Panagoúliksen elämä ja runous on ollut useiden tutkjoiden tutkimuksen kohteena. Näihin lukeutuu Un Uomo (Ihminen), jonka hänen kumppaninsa italialainen journalisti Oriana Fallaci on kirjoittanut.

Monille kreikkalaisille Panagoúliksen tyrannisoinnin yritys on taannut hänen asemansa vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja poliittisten oikeuksien symbolina. Hän on esimerkki harvinaisesta tapauksesta, jossa salamurhan yrittäjä nostetaan demokratian sankariksi poliittisen eetoksensa vuoksi.

Kreikan valtion on Panagoúliksen ystävien ja ihailijoiden painostuksesta painanut hänen kunniakseen postimerkin (1996), puhelinkortin (1996) ja antanut hänen nimensä aukioille ja asemille, kuten lähellä Panagoúliksen kuolinpaikkaa sijaitseva Ateenan metron asema Ágios Dimítrios - Aléxandros Panagoúlis (2004).

Kirjallisuutta

• Fallaci, Oriana: Intervista con la storia (Interview with History). John Shepley, Boston, Houghton Mifflin Company, 1976.
• Fallaci, Oriana: Un Uomo: Romanzo (A Man), Milan, Rizolli, 1979. (italiaksi)
• Langlois, Denis: Panagoulis, le sang de la Grèce, Pariisi, Maspéro, 1969. (ranskaksi)
• Mardas, Constantinos: Alexandros Panagoulis – Kuoleman harjoitus, Ateena, 1997. (kreikaksi)
• Panagoulis, Alexandros: Vi scrivo da un carcere in Grecia (Kirjoitan sinulle vankilasta Kreikassa), Milan, Rizzoli, 1974. (italiaksi)
• Panagoulis, Alexandros: Altri seguiranno (Muut tulevat seuraamaan), Palermo, Flaccovio, 1990. (kreikaksi)
• Panagoulis, Alexandros, Runoja, Ateena, Papazisi. (kreikaksi)
• Panagoulis, Alexandros, 'Collected Poems', Ateena, Papazissis Publishers, 2002. (englanniksi)