Alexander Van der Bellen
Alexander Van der Bellen (s. 18. tammikuuta 1944 Wien) on Itävallan liittopresidentti. Hänen kautensa alkoi 26. tammikuuta 2017. Hän on myös kansantaloustieteen professori emeritus.[1]
| Alexander Van der Bellen | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Van der Bellen vuonna 2022. |
|
| Itävallan 12. liittopresidentti | |
| Liittokansleri |
Christian Kern Sebastian Kurz Brigitte Bierlein Sebastian Kurz Alexander Schallenberg Karl Nehammer |
| Edeltäjä | Heinz Fischer |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. tammikuuta 1944 Wien, Itävalta |
| Kansalaisuus |
itävaltalainen virolainen (de facto) |
| Puoliso |
Brigitte Hüttner ( 1962; 2015) Doris Schmidauer ( 2015) |
| Tiedot | |
| Puolue | sitoutumaton (2016–) |
| Muut puolueet |
Vihreät (1992–2016) SPÖ (vuoteen 1992) |
| Tutkinnot | Innsbruckin yliopisto (1970) |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.vanderbellen.at | |
Tausta muokkaa
Van der Bellen on isänsä puolelta hollantilaista sukujuurta ja Venäjältä vuonna 1919 ensin Viroon ja 1939 baltiansaksalaisten Umsiedlungin myötä Keski-Eurooppaan päätyneiden vanhempien jälkeläinen.[2] Van der Bellenin isä, myös etunimeltään Alexander, sai Viron kansalaisuuden vuonna 1934. Neuvostoliiton miehitettyä Viron vuonna 1940 perhe pakeni maasta ja päätyi Itävaltaan, jossa tuleva liittopresidentti syntyi.[3]
Koska Van der Bellenin vanhemmat, Alexander vanhempi ja Alma, oli Viron kansalainen ennen Neuvostoliiton miehitystä, Van der Bellen lasketaan Viron lakien mukaan syntyperäiseksi Viron kansalaiseksi. Kun Van der Bellen valittiin liittopresidentiksi, Viron ulkoministeriö ilmoitti, että hän saisi Viron passin niin halutessan.[4]
Lukion jälkeen Van der Bellen opiskeli taloustiedettä Innsbruckin yliopistossa, josta hän valmistui maisteriksi vuonna 1966. Neljä vuotta myöhemmin hän väitteli taloustieteen tohtoriksi samasta yliopistosta.[5]
Van der Bellen tunnetaan myös toisinaan lempinimellä Sascha.[6]
Poliittinen ura muokkaa
Itävallassa Van der Bellen toimi aluksi sosialidemokraattisessa puolueessa, pääsi parlamentin alahuoneeseen vihreiden listoilta 1994 ja on toiminut parlamenttiryhmänsä puheenjohtajana.[5]
Nousu presidentiksi muokkaa
Van der Bellen oli Itävallan vihreän puolueen ehdokas liittopresidentin vaalissa 2016. Hän pääsi toiselle kierrokselle 21,3 prosentin kannatuksella, ja häntä vastassa oli oikeistopopulistisen vapauspuolueen Norbert Hofer, jonka ääniosuus oli ensi kierroksella 35,1 prosenttia. Jatkosta jäivät riippumaton oikeistolainen Irmgard Griss, sosialidemokraatti Rudolf Hundstorfer, kansanpuolueen Andreas Khol sekä riippumaton Richard Lugner.[7] Vaalien toisella kierroksella Van der Bellen sai 31 026 ääntä vastaehdokastaan enemmän eli 50,3 prosenttia.[8][9] Itävallan korkein oikeus kuitenkin kumosi 1. heinäkuuta 2016 presidentinvaalin tuloksen ja vaalien toinen kierros uusittiin joulukuussa 2016.[10]
Uusintavaaleissa Van der Bellen sai 53,8 prosenttia äänistä ja hänestä tuli Itävallan presidentti 26. tammikuuta 2017.[11]
Vuoden 2022 presidentinvaaleissa Van der Bellen asettui uudelleen ehdolle ja tuli valituksi saatuaan 56,7 % äänistä.[12][13]
Poliittisia kantoja muokkaa
Vuonna 2001 Van der Bellen kuvaili itsessään tapahtunutta muutosta seuraavasti: "olen kulkenut tietä: ylimielisestä anti-kapitalistista avarakatseiseksi vasemmisto-liberaaliksi".[14]
Kunnianosoituksia muokkaa
Itävallan tasavallan kunniamitali (Itävalta, 2004)[15]
Marianmaan ristin ritarikunta (Viro, 2021)[16]
Italian tasavallan ansioritarikunta (Italia, 2019)[17]
Pyhän Jaakon miekan sotilaallinen ritarikunta (Portugali, 2019)[18]
Valkoisen leijonan ritarikunta (Tšekki, 2013)[19]
Valkoisen kaksoisristin ritarikunta (Slovakia, 2019)[20]
Alankomaiden leijonan ritarikunta (Alankomaat, 2022)[21]
_BAR.svg){kind=small}
Lähteet muokkaa
- ↑ Pakolaisen lapsesta tuli Itävallan presidentti Yle uutiset. 23.5.2016. Viitattu 29.1.2017.
- ↑ Herwig G. Höller: Alexander Van der Bellen: Ein Flüchtlingskind Die Zeit online. 28.3.2016. Viitattu 22.5.2016 (saksaksi).
- ↑ Austria’s new president has Estonian ancestry Estonian World. 4.12.2016. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Warum sich Estland und Russland für Alexander Van der Bellen interessieren Wirtschaftsblatt. 24.5.2016. Viitattu 18.8.2023. (saksaksi)
- ↑ a b Dr. Alexander Van der Bellen, Biofgrafie Repubkik Österreich, Parlament. 6.7.2012. Viitattu 23.5.2016 (saksaksi).
- ↑ Alexander Van der Bellen: a refugee as president New Europe. 29.5.2016. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Bundespräsidentenwahl2016 Bundesministerium für Inneres. 2.5.2016. Viitattu 23.5.2016 (saksaksi).
- ↑ Cathrin Kahlweit: Van der Bellen - der Anti-Populist Süddeutsche Zeitung. 23.5.2016. Viitattu 23.5.2016 (saksaksi).
- ↑ Minna Pye: Presidentinvaalien tulos jakoi Itävallan rajusti – katso kartta Yle Uutiset. 23.5.2016. Viitattu 23.5.2016.
- ↑ Oikeus päätti: Itävalta joutuu uusimaan presidentinvaalinsa yle.fi. Viitattu 1.7.2016.
- ↑ Austrian Presidential Election: Alexander Van der Bellen Elected Austrian Embassy - Washington. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 7.12.2016.
- ↑ Austrian president secures re-election with clear win, avoiding runoff Reuters. 10.10.2022. Viitattu 18.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Bundespräsidentenwahl 2022 Bundesministerium für Inneres. 2022. Arkistoitu 19.10.2022. Viitattu 18.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Wie links ist Van der Bellen? Die Presse. 14.5.2016. Viitattu 18.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Bundeskanzler Anfragebeantwortung an die Präsidentin des Nationalrats (s. 1644) Parlament. 2012. Viitattu 18.8.2023. (saksaksi)
- ↑ Teenetemärkide kavalerid Vabariigi Presidendi Kantselei. 2023. Viitattu 18.8.2023. (viroksi)
- ↑ Van Der Bellen S.E. Alexander Decorato di Gran Cordone Palazzo del Quirinale. 2019. Viitattu 18.8.2023. (italiaksi)
- ↑ ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. 2023. Viitattu 18.8.2023. (portugaliksi)
- ↑ Zeman si s Van der Bellenem vyměnili nejvyšší státní vyznamenání - Echo24.cz Echo24. 2.3.2023. Viitattu 18.8.2023. (tšekiksi)
- ↑ Vyznamenania Prezidentka Slovenskej republiky. 2023. Viitattu 18.8.2023. (slovakiksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Koningspaar deelt onderscheidingen uit onder genot van forel Vorsten. 28.6.2022. Viitattu 18.8.2023. (hollanniksi)
.svg){kind=small}
Karl Seitz (1919–1920) | Michael Hainisch (1920–1928) | Wilhelm Miklas (1928–1938)
Karl Renner (1945–1950) | Theodor Körner (1951–1957) | Adolf Schärf (1957–1965)
Franz Jonas (1965–1974) | Rudolf Kirchschläger (1974–1986) | Kurt Waldheim (1986–1992)
Thomas Klestil (1992–2004) | Heinz Fischer (2004–2016) | Alexander Van der Bellen (2017-)