Alexander Schaworonkoff
Alexander Schaworonkoff (17. marraskuuta 1861 Viipuri – 28. joulukuuta 1930 Viipuri) oli suomenvenäläinen Viipurissa vaikuttanut liikemies ja kauppaneuvos.[1]
Schaworonkoffin isä oli kauppias Wasili Schaworonkoff, joka perusti vuonna 1856 Viipuriin sekatavara- ja alkoholikaupan. Alexander Schaworonkoff kävi seitsemän vuoden ajan viipurilaista Behmin koulua ja oli sitten 15 vuotta työssä Herman Lydeckenin liikkeessä. Hän siirtyi tämän jälkeen työhön isänsä siirtomaatavaraliikkeeseen ja hankki sen lopulta omistukseensa. Vuonna 1900 hän osti myös Viipurissa toimineen saunalaitoksen. Hän luopui myöhemmin vähittäiskaupasta ja perusti 1912 Viipuriin hedelmien tuontiin ja kananmunien kauppaan erikoistuneen liikkeen. Schaworonkoff sai kauppaneuvoksen arvon 1914.[1]
Suomen itsenäistyttyä Schaworonkoff osti 1919 enemmistön viipurilaisesta kiinteistöosakeyhtiöstä Edenistä ja hän oli kiinteistöyhtiön johdossa kuolemaansa saakka. Kiinteistöyhtiöllä oli Vaasan- ja Katariinankadun kulmauksessa vuonna 1912 valmistunut talo, jossa toimi muun muassa yksityinen sairaala. Hän oli yhdessä vävynsä Sergej Beljajeffin kanssa mukana myös Suojärven Maakiinteistö -yhtiössä, joka omisti 1920-luvun lopulla Raja-Karjalassa yhteensä noin 1 100 hehtaaria maata. Pietarilainen Sergej Beljajeff oli veljensä Jakobin kanssa harjoittanut Venäjällä laajaa sahateollisuutta, mutta vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen he siirtyivät Viipuriin ja perustivat The Wiborg Wood Company Oy -nimisen puunjalostusyhtiön, joka alkoi harjoittaa sahaustoimintaa Suojärvellä 1920-luvulla.[1]
Schaworonkoff oli Viipurin kaupunginvaltuuston ja taksoituslautakunnan jäsenenä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän oli Viipurin majoituslautakunnan jäsenenä ja hän kuului vuonna 1918 muodostettuun Viipurin väliaikaiseen kaupunginhallitukseen. Hän oli vuodesta 1905 Viipurin venäläisen seurakunnan neuvoston jäsenenä ja vuodesta 1916 kirkonisäntänä Viipurin tuomiokirkossa. Hän oli Viipurin venäläisen seurakunnan edustajana vuonna 1917 papiston ja maallikoiden välisessä neuvottelukokouksessa Valamossa sekä Suomen kreikkalaiskatolisen kirkon kirkolliskokouksissa 1919 ja 1921. Suomen kreikkalaiskatolisen kirkon ensimmäinen kirkolliskokous valitsi Schaworonkoffin myös maallikkojäseneksi kirkollishallitukseen.[1]