Aleksanterin-koulu (Põltsamaa)
Aleksanterin-koulu oli Põltsamaassa Virossa vuodesta 1888 vuoteen 1906 toiminut ylemmänasteinen kaupunkikoulu. Koulu rahoitettiin virolaisen kansallisen liikkeen aktiivien järjestämällä rahankeruulla ja alun perin tarkoituksena oli perustaa ensimmäinen vironkielinen ylemmänasteinen koulu. Koulun pääkomiteassa toimivat monet aikansa kansallisen liikkeen merkittävimmistä vaikuttajista. Lopulta hanke ajautui kuitenkin liikkeen sisäisiin kiistoihin ja lopulta vuonna 1888 avattu koulu oli laajaksi pettymykseksi venäjänkielinen. Koulun toiminta lopetettiin vuonna 1906.
| Aleksanterin-koulu | |
|---|---|
 Aleksanterin-koulun päärakennus. |
|
| Sijainti | Põltsamaa, nykyinen Viro |
| Koordinaatit | |
| Tyyppi | koulu |
| Perustettu | 1888 |
| Lakkautettu | 1906 |
Historia muokkaa
Ajatus Aleksanterin-koulun perustamisesta syntyi virolaisen kansallisen liikkeen keskuudessa Vilsandimaalla 1860-luvulla. Ajatuksen mukaan Venäjän keisari Aleksanteri I:n kunniaksi nimetty koulu avattaisiin maaorjuuden lakkauttamisen 50-vuotismuistoksi ja koulun oli tarkoitus olla ensimmäinen vironkielinen ylemmänasteinen koulu. Loppukesällä 1869 koulun perustamiseksi saatiin rahankeräslupa Aleksanteri II:lta. Keruuta varten perustettiin Aleksanterin-koulun pääkomitea Tartossa ja sen alaiset apukomiteat eri puolilla virolaisten asuttamaa aluetta. Pääkomitean jäseniä olivat esimerkiksi sen puheenjohtaja Jakob Hurt, Carl Robert Jakobson, Johann Voldemar Jannsen, Friedrich Reinhold Kreutzwald ja Johann Köler. Hurtin mukaan koulu oli tarpeellinen, jotta virolainen nuoriso ei erkanisi kansastaan. Kodin ja koulun kielen tuli olla sama, jotta virolaiset pysyisivät virolaisina myös koulun käytyään. Koulun rahoittamisesta tuli merkittävä kansallisen mobilisaation väline. Aleksanterin-koulun rahankeräyksen yhteensä 146 paikallistoimikuntaa järjestivät rahan keräämiseksi esimerkiksi myyjäisiä, juhlia ja konsertteja. Talolta talolle kierteli myös hankkeen aktiiveja.[1]
Hankeen herättämästä innostuksesta huolimatta rahankeräys törmäsi myös ongelmiin. Rahankeruuta vastustivat esimerkiksi Viron saksalaiset ja papisto, jotka eivät hyväksyneet ajatusta vironkielisestä opetuksesta. Myös virolainen kansallinen liike jakautui. Jakobson johti liikkeen radikaalimpaa siipeä ja Hurt maltillisempia. Jakobson kuoli nuorena, mutta hänen kannattajansa lisäsivät vaikutusvaltaansa. Lopulta Hurt syrjäytettiin Aleksanterin-koulun hankkeesta. Hanke oli kerännyt koulun perustamiseen tarvittavat 100 000 ruplaa vuonna 1883. Jakobsonin kannattajiin kuulunut Köler halusi kuitenkin lainata koulun pääkomitealta kerättyä rahaa kartanon ostamiseksi Krimiltä sinne siirtyneiden virolaisille siirtolaisille. Hurt vastusti lainaa muun pääkomitean kannattaessa, mikä johti hänen vastaiseen kampanjaan ja lopulta erottamiseen. Hurt kääntyi erottamisensa jälkeen Liivinmaan kuvernöörin puoleen pyytäen tätä ottamaan kouluhankkeen valtiovallan käsiin.[1]
Lopulta vuonna 1888 Põltsamaalla avautunut Aleksanterin-koulu oli hyvin erilainen, kuin mitä hanketta ajaneet olivat alun perin ajatelleet. Avautunut Aleksanterin-koulu oli venäjänkielinen kaupunkikoulu, vaikkakin viro oli yksi pakollisista oppiaineista. Tyytymättömyys lopputulokseen oli laajaa. Venäjän Itämeren provinssien korkein kouluviranomainen Mihail Kapustin kommentoi tyytymättömyyttä, esittäen että Aleksanteri II:n tarkoituksena oli alun perinkin perustaa koulu virolaisille, eikä niinkään vironkielistä koulua. Venäläismielinen Jakob Kőrv yhtyi näkemykseen lehdessään Valgus. Jakobsonin aikanaan perustama Sakala kirjoitti koulun avajaisista katkeraan sävyyn. Kouluhanke nousi uutisiin myös Suomessa. Uusi Suometar kirjoitti Hurtin erottamiseen liittyen "Saksalaiset Virolaisten vastustajat mahtavat nyt riemuita, kun Virolaisten leirissä on vihan ja riidan tuli irti".[1] Aleksanterin-koulu toimi sittemmin vuoteen 1906 saakka, jolloin Venäjän viranomaiset sulkivat sen "vallankumouksellisen toiminnan" takia.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 428, 436-437. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
- ↑ Oskar Mölder: Kas taastada Eesti Aleksandrikool?, Elavaks mälestusmärgiks, Kaarlimõisas, Kõo mõisas, Olustvere mõisas Postimees. Viitattu 31.7.2019. (viroksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Eesti Aleksandrikooli hoone Kultuurimälestiste register. Muinsuskaitseamet. (viroksi)