Aleksandr Družinin
Aleksandr Vasiljevitš Družinin (ven. Алекса́ндр Васи́льевич Дружи́нин), (8. (J: 20.) lokakuuta 1824 Pietari, Venäjän keisarikunta – 19. (J: 31.) tammikuuta 1864 Pietari[1] Venäjän keisarikunta) oli venäläinen kirjailija ja kriitikko.
Suku ja koulutus, virkaura muokkaa
Aleksandr Družinin syntyi aatelisperheeseen. Hän opiskeli aateliston pojille tarkoitetussa arvostetussa sotilasoppilaitoksessa, Keisarin paašikoulussa vuosina 1841-1843. Hän palveli palveli henkivartiokaartin suomenmaalaisessa rykmentissä (jossa oli värvättyjä Inkerinmaalta ja joka oli osallistunut Suomen valloitukseen vuonna 1808). Družinin vastasi rykmentin kirjastosta ja luki paljon. Huonon terveyden ja halun omistautua kirjallisuudelle vuoksi hän jäi tammikuussa 1846 eläkkeelle aliluutnanttina ja siirtyi helmikuussa sotaministeriön kansliaan. Vuodesta 1847 lähtien hän julkaisi tarinoitaan, novellejaan ja romaanejaan Sovremennik-lehdessä ja myöhemmin myös esseitä ajankohtaisista aikakausjulkaisuista ja kirjallisuuskriittisiä artikkeleita. Marraskuussa 1849 hänet poistettiin valtion palveluksesta ilman palkkaa ja jäi eläkkeelle tammikuusta 1851.[1]
Kirjallinen ura muokkaa
Družininin esikoisteos Polinka Saks (ven. Полинька Сакс) vuonna 1847 oli suuri menestys. George Sandin ja luonnonmukaisen koulukunnan hengessä kirjoitettu pienoisromaani oli yksi venäläisen kirjallisuuden ensimmäisistä emansipoituneen naisen kuvauksista. Kriitikko Vissarion Belinski arvosti vielä enemmän Družininin seuraavaa teosta, perhedraamaa Rasskaz Alekseja Dmitritša (ven. Рассказ Алексея Дмитрича, Aleksei Dmitritšin kertomus) vuodelta 1848.[1][2] Hän julisti että Družin "tulee olemaan yhtä tärkeä naisille kuin Aleksandr Herzen on miehille". Belinski viittasi Družinin keskeiseen teemaan, naisten emansipaatioon.[3]
Vuosien 1848–1855 taantumuksen aikana Družinin luopui yhteiskunnallisista aiheista ja siirtyi kirjoittamaan ajanvieteproosaa. Hän ryhtyi myös laatimaan kirjallisuuskatsauksia ja varsinkin englantilaisen ja ranskalaisen kirjallisuuden esittelyjä. Družininin humoristiset pakinat olivat aikanaan hyvin suosittuja.[1]
Sovremennik-lehden piiriin kuuluneesta Družininista tuli vuonna 1856 Biblioteka dlja tštenija -lehden päätoimittaja. Hän toimi sen jälkeen etupäässä kriitikkona taistellen ”puhtaan taiteen” puolesta Nikolai Tšernyševskin edustamia vallankumouksellisia demokraatteja vastaan. Vuonna 1860 Družinin luovutti lehden Aleksei Pisemskille. Hän työskenteli myös englanninkielisen kirjallisuuden kääntäjänä ja oli perustamassa kirjailijoiden avustusyhdistystä vuonna 1859. Družininin kootut teokset ilmestyivät vuosina 1865–1867 ja päiväkirjat vuonna 1986.[1]
Hän kuoli 39-vuotiaana tammikuussa 1864 naimattomana keuhkotautiin. Kirjailijan kuolema ja hautajaiset jäivät melkein huomaamatta. Družininin ansiot venäläiselle kirjallisuudelle panivat merkille Nikolai Nekrasov muistokirjoituksessa Sovremennik-lehden ensimmäisessä numerossa vuonna 1864 ja Ivan Turgenev muistopuheessaan sotaministeriön virallisessa sanomalehdessä "Venäjän invalidi" (ven. Русский инвалид) helmikuussa 1864.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Russkije pisateli. 1800–1917: Biografitšeski slovar, tom 2, s. 187–190. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-064-9.
- ↑ Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 276. Helsinki: Gaudeamus, 2011. ISBN 978-952-495-181-4.
- ↑ Suni, Timo. Toim. Ekonen, Kirsti & Turoma, Sanna: ”Luku 3. Realistisen proosan nousu”, Venäläisen kirjallisuuden historia, s. 276. Gaudeamus, 2015, 2. painos. ISBN 9789524953450.
- ↑ Дружинин, Александр Васильевич. Энциклопедический словарь Брокгауза и Ефрона : в 86 т. (82 т. и 4 доп.).. СПб / Sankt Peterburg: , 1890-1907. Teoksen verkkoversio. (venäjäksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Aleksandr Družininin teoksia Lib.ru-sivustolla (venäjäksi)