Alea-Kirja
Alea-Kirja oli Kauko Kareen 1967 perustama kustannusyhtiö. Hän perusti sen saadakseen julki kirjansa Tähän on tultu, jota muut kustantamot eivät ottaneet julkaistavaksi.[1][2]
Alea-kirja julkaisi vuosina 1968–1993 ilmestynyttä poliittista Nootti-nimistä aikakauslehteä[3] sekä Kareen muita kirjoja ja Kareen mielikirjailijoiden Eino Leinon ja August Strindbergin teoksia.[1] Lisäksi kustantamo julkaisi kymmeniä muita teoksia, jotka eivät sopineet muille kustantamoille, joukossa runsaasti epäpoliittisia muistelmia, romaaneja ja runokokoelmia, monet laadultaan heikkoja.[4] Monet kirjailijat rahoittivat teostensa julkaisun aina osittain itse. Kare kirjoitti 1974 Tapio Kaitaharjulle: ”Ei voi sanoa, että Alea rahoittaisi tekijänpalkkioilla Nootin tappiota. - - Alean kirjailijat ovat päinvastoin itse rahoittaneet ainakin osaksi teoksensa. - - Siis puolittain omakustanneperiaate. Muuten tästä ei tulisi mitään.” Vuonna 1972 tilanne oli Nootin tappioiden vuoksi niin kriittinen, että Kare tarjosi tekeillä olleita ja joitakin jo julkaistujakin kirjoja entiselle työnantajalleen WSOY:lle ja myi kirjojaan kirjakauppiaille pilkkahintaan. [5]
Simo Grönroos sanoo väitöskirjassaan, että 1970-luvulla kustantamon toiminta marginalisoitui osittain Kareen itsesensuuriin taipumattoman luoteen vuoksi. Urho Kekkosen presidenttikauden jälkeen Alea-kirjan tuotanto sai jälleen huomiota mutta hiipui Neuvostoliiton hajottua.[6]
Lähteet
muokkaa- Simo Grönroos, Kauko Kare - Suomettumisen kriitikko väitöskirja. Helsingin yliopisto 2023
Viitteet
muokkaa- ↑ a b Pekka Tarkka: Kauko Kare (Muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 21.3.1996.
- ↑ Grönroos 2023, s. 7
- ↑ Nootti Kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 3.6.2024.
- ↑ Mikko Uola, Kauko Kare Biografiasampo, viitattu 3.6.2024
- ↑ Grönroos 2023, s. 392
- ↑ Grönroos 2023, s. 142