Akselin kaltevuus

taivaankappaleen pyörimisakselin kaltevuus taivaankappaleen ratatason kohtisuoraa vastaan
(Ohjattu sivulta Akselikallistuma)

Akselin kaltevuus (akselikallistuma) on taivaankappaleen (yleensä planeetan) pyörimisakselin kaltevuus taivaankappaleen ratatason kohtisuoraa (tai radan kohtisuoraa tai kiertoradan akselia) vastaan. Yleensä planeettojen pyörimisakselit ovat lähes pystyssä eli kohtisuorassa ratatasoonsa nähden. Maan akselin kaltevuus on noin 23,5° ja sen ansiosta meillä on vuodenajat ja kautta maapallon tasaisemmat elinolosuhteet.

Maan akselin kaltevuus

Jupiter pyörii lähes pystyssä, mutta Uranuksen akseli on lähes ratatason suuntainen. Maan ja Marsin akselikallistuman suuruus vaihtelee tuhansien vuosien kuluessa, minkä on arveltu vaikuttaneen jääkausien syntymiseen. Myös Maan akselikallistuman suunta vaihtelee noin 26 000 vuoden jaksoksi, mitä sanotaan prekessioksi. Yleisestä poikkeavien akselin kaltevuuksien arvellaan johtuneen suurista katastrofaalisista törmäyksistä planeettojen muodostumisen aikana.

Taivaankappaleiden akseleiden kaltevuuksia muokkaa

Akselin kaltevuuden kulmaa määritettäessä täytyy tietää missä suunnassa on pyörimisakselin pohjoisnapa (=planeetan pohjoisnapa) ja kiertoradan akselin pohjoisnapa.

Perinteisesti pohjoisnapa on määritelty oikean käden säännöllä: jos käden sormien suunta vastaa pyörimissuuntaa, on pohjoinen ylös nostetun peukalon suunnalla.[1] Tällä tavalla määriteltynä Aurinkokunnassa on kaksi planeettaa joiden pohjois- ja etelänavat ovat "ylösalaisin": Venus ja Uranus. Niiden lisäksi ylösalaisin olevat navat tiedetään olevan myös suurella transneptunisella kohteella, Plutolla.[1][2] Toisaalta Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni (engl. lyh. IAU) määritti vuonna 1982 taivaankappaleen pohjoisnavan olevan se napa, joka on Maan kiertoradan pohjoispuolen suunnalla.[1] Edellä mainituista syistä Venukselle, Uranukselle ja Plutolle voidaan ilmoittaa kaksi eri lukua akselin kaltevuudelle.[1]

Taivaankappale Akselin kaltevuus(°)
Merkurius ~0,01
Venus 177,36 (-3[3])
Maa 23,439281
Kuu 1,5424
Mars 25,19
Ceres ~4
Pallas ~60
Jupiter 3,13
Saturnus 26,73
Uranus 97,77 (-82[3])
Neptunus 28,32
Pluto 119,61 (-72[3])

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d prof. Courtney Seligman: Seasons on the Other Planets cseligman.com.
  2. Pluto and the Developing Landscape of Our Solar System IAU. Viitattu 19.3.2014. (englanniksi)
  3. a b c IAU 1982
Tämä tähtitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.