Akita, dinosaurukset tulevat!

vuoden 1970 elokuva

Akita, dinosaurukset tulevat! (When Dinosaurs Ruled the Earth [US] / When Dinosaurs Ruled the World [UK]) on alkujaan vuonna 1970 ilmestynyt Val Guestin ohjaama ja Hammer Filmsin tuottama fantasiaromanssielokuva. Elokuvan kuvauspaikkana oli Kanariansaaret ja esihistorialliset hirmuliskot animoitiin pääosin stop motion -tekniikalla. Elokuva oli ehdolla vuoden 1971 Oscar-gaalassa sarjassa parhaiden visuaalisten tehosteiden sisältämäksi elokuvaksi vuonna 1971, mutta palkinto annettiin Disneyn elokuvamusikaalille Hokkus pokkus taikaluudalla. Koska elokuvassa puhutaan omaa alkukantaista kieltä ja siinä hoetaan sanoja kuten ”akita” ja ”neekro”, monet kerronnalliset yksityiskohdat on pääteltävä puheen sijaan henkilöiden eleistä ja tekemisistä.

Akita, dinosaurukset tulevat!
When Dinosaurs Ruled the Earth
Ohjaaja Val Guest
Käsikirjoittaja Val Guest
Tuottaja Aida Young
Säveltäjä Mario Nascimbene
Kuvaaja Dick Bush
John Cabrera
Leikkaaja Peter Curran
Erikoistehosteet Jim Danforth
Allan Bryce
Roger Dicken
Brian Johncock
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Hammer Film
Levittäjä Warner Bros.
Ensi-ilta 1970
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Esihistoriallinen pakanakansa on jyrkänteellä uhraamassa kolmea naista auringonjumalalle. Pahaenteinen myrsky iskee pilaten koko rituaalin ja Sanna, yksi uhrattavista, putoaa veteen. Tara ja kolme muuta miestä pelastavat hänet hukkumiselta lautalla soutaessaan. Sanna jää asumaan Taran kylään.

Pian kylässä terrorisoi plesiosaurus ja se onnistutaan torjumaan polttamalla. Juhlat järjestetään ja käy ilmi, että Ayak-niminen kaunotar on kiinnostunut Tarasta mahdollisena aviomiehenä. Taran sydän vaikuttaa kuitenkin kuuluvan Sannalle ainakin lahjonnasta päätellen. Mies antaa Sannalle oman veitsen ja kaulariipuksenkin. Ayak saa heimon naiset uskomaan, että Sannassa on pahuutta, joka aiheuttaa koko kylälle vain lisää dinosaurushyökkäysten kaltaisia onnettomuuksia. Aiheesta syntyy naisten vesipaini, mutta kylän herra järjestää kaiken ainakin väliaikaiseen sopuun.

Sanna päättää paeta kylästä salaa, jotta hän ei joutuisi hankaluuksiin. Pako huomataan pian ja miehiä lähtee jäljittämään häntä siltä varalta, että hänet kuuluisikin uhrata jumalalle pahan välttämiseksi. Ketterä neito kiipeää puuhun ja pysyy ääneti piilossa, vaikka puusta laskeutuva boa on tunkeilevan kiinnostunut kietomaan itsensä naisen lantion ympärille. Käärmeelle Sanna osoittautuu vain osaksi runkoa ja matelija kuristaakin lopulta yhden luolamiehistä. Miehet jatkavat Sannan etsintöjä ja käyvät kiivaan taistelun chasmosauruksen kanssa, joka putoaa kuolemaansa jyrkänteeltä.

Kulkiessaan yksin hämärässä sademetsässä Sanna huomaa pitkäkielisen, nelijalkaisen jättiliskon lähestyvän. Lihansyöjäkasvin kita osoittautuu erittäin huonoksi pakopaikaksi. Veitsen avulla sankaritar saa kasvin hölläämään otettaan kaikkialta paitsi vaaleista hiuksista. Ne onkin lopulta leikattava. Myöhemmin Taran saapuessa paikalle mies päättelee hiuksista virheellisesti, että tuupertunut kasvi onnistui viimeisenä tekonaan syömään Sannan.

Sanna nukkuu yönsä megalosauruksen pesässä munankuoressa. Pesän emo saapuu ja luulee häntä omaksi poikasekseen. Eräs poikanen puolestaan leikkii Sannan kanssa ja kesyyntyy. Tara kohtaa matkallaan rhamphorhynchus-lajin dinosauruksen. Taitavalle keihäsmiehelle ei lentolisko kuitenkaan pärjää ja se kuolee putoamalla. Nähdessään Sannan hirmuliskoystävänsä lähellä mies hätääntyy ja tahtoo taata naisensa turvallisuuden. Sanna kuitenkin selittää, että dinosaurus on hänen ystävänsä ja huolenaihetta ei ole. Tara on vilpittömän ilahtunut nähdessään, ettei Sanna olekaan kuollut. He menevät luolaan, jossa neito on nähtävästi harjoittanut ajanlaskua piirtelemällä luolan seinään. Tara riisuu yllättäen Sannan alastomaksi parilla riuhtaisulla ja pari rakastelee, minkä jälkeen uidaan.

Heimon miehet käskytetään hakemaan Sanna ja Tara, maksoi mitä maksoi. Miehet saavatkin selville pariskunnan olinpaikan, kun nuotion savu paljastaa rakastavaiset. Alkaa pakomatka, jonka päätteeksi Tara vangitaan. Sanna ei joudu vangiksi, koska hänen dinosaurusystävänsä kantaa hänet pois, joskin nololla tavalla.

Sanna päättää palata kylään hakeakseen miehensä. Sää on ankea ja enteilee maailmanloppua. Myrskyn yltyessä mahdottomaksi ihmiset alkavat panikoida jättiläisravut nähdessään. Sanna vapauttaa Taran irti köysistä juuri ennen kuin jättiläisrapu leikkaa rikki puurakennelman, johon mies oli sidottu. Kokonainen tsunami uhkaa ja Tara kumppaneineen alkavat valmistella lauttaa selviytymistä varten. Rannan salakavala juoksuhiekka koituu Ayakin kohtaloksi. Katkera sätkiminen on niin intensiivistä, että pinnan alle joutuminen kestää tuskin kymmentä sekuntia. Tara yrittää pelastaa Sannan vihollisen kauhomalla liejua käsillään, vaikka maa on jo kirjaimellisesti niellyt naisen. Heimojohtaja yrittää käskyttää aaltoja rituaalisilla keinoillaan mutta hukkuu lopulta itse aaltoihin monien muiden mukana.

Meren voimat rauhoittuvat ja tsunamista selvinneet huokaisevat helpotuksesta. He käyvät polvilleen (kuin ortodoksikristittyjen katumisasentoon) ja ovat lopulta kuunpimennyksen todistajia. Herääkin vaiettu kysymys, millaisessa todellisuudessa eletään ja selittävätkö uskomukset kaiken siihen liittyen. Luonto tuhoaa ja luonto säästää, oli korkeampia voimia tai ei. Kolme tahdottiin uhrata alussa, mutta neljä pelastui lopussa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa muokkaa

 Victoria Vetri  Sanna  
 Robin Hawdon  Tara  
 Patrick Allen  Kingsor, kertoja  
 Drewe Henley  Khaku  
 Sean Caffrey  Kane  
 Magda Konopka  Ulido  
 Imogen Hassall  Ayak  
 Patrick Holt  Ammon  
 Carol Hawkins  Yani  
 Maria O'Brien  Omah  

Lähde: [1][2]

Lähteet muokkaa

  1. When Dinosaurs Ruled the Earth (1970) British Film Institute – BFI. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)
  2. When Dinosaurs Ruled the Earth (1970) MUBI. Viitattu 29.3.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa