Avaa päävalikko

Aino Sofia Yliruokanen (13. heinäkuuta 1910 Rovaniemi30. kesäkuuta 2008 Rovaniemi) oli suomalainen lastenlääkäri ja terveyspoliittinen vaikuttaja.

Yliruokasen vanhemmat olivat maanviljelijä Pekka Yliruokanen ja Greta Matilda Korkalo-Vitikka. Hän tuli ylioppilaaksi Rovaniemen keskikoulun jatkoluokilta 1928.[1] Yliruokanen opiskeli aluksi filologiaa Helsingin yliopistossa, mutta siirtyi sitten lääketieteelliseen tiedekuntaan, jossa hän suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1938. Hän työskenteli kandidaattivaiheessa useissa sairaaloissa ja valmistuttuaan muun muassa Rovaniemellä vastuulääkärinä. Hän meni vuonna 1939 Helsingin lastenklinikalle ja kun Talvisota syttyi, klinikan johtajana toiminut professori Arvo Ylppö antoi hänelle vetovastuun. Yliruokanen johti klinikan evakuoinnin Lepaan puutarhaopiston tiloihin.[2] Jatkosodan myötä Aino Yliruokaselle tuli tehtäväksi järjestää lastensairaala Äänislinnaan, ja se sairaala toimi kesään 1944.

Lastentautien erikoislääkärin pätevyyden Yliruokanen sai 1949. Hän oli väitellyt lääketieteen tohtoriksi vuonna 1948 aiheenaan veriryhmät. Hän opiskeli vielä 1950-luvun alussa Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa, suorittaen siellä Master of Public Health (MPH) -tutkinnon.[1] [3] Ulkomaisia projekteja Aino Yliruokasella oli muun muassa WHOn palveluksessa Delhissä,[1] samoin kuin Nigeriassa. Hän työskenteli myös Lääkintöhallituksessa sekä Lapin lääninhallituksessa aikana, jolloin luotiin neuvolaverkostoa sekä siirryttiin ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon sekä luotiin perustaa julkiselle terveydenhuollolle ja terveyskeskuksille. Yliruokanen oli Lääkintöhallituksen neuvola- ja kouluylilääkäri vuodesta 1954 vuoteen 1957 ja tuli Lapin läänin apulaislääninlääkäriksi 1957.[1] Eläkkeelle Yliruokanen, jolle myönnettiin lääkintöneuvoksen arvo, jäi vuonna 1975.[3]

LähteetMuokkaa

  • Lääkärilehti 2008 s. 3339, Pekka Raudaskosken laatima muistokirjoitus.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 773-774. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Hämeen ammattikorkeakoulu Viitattu 29.5.2013.
  3. a b Aino Yliruokanen (HS 30.6.2008)