Aino Rounioja-Outakoski
Aino Rounioja-Outakoski (28. maaliskuuta 1919 Oulu – 7. tammikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen laulaja, laulunopettaja ja kansakoulunopettaja. Hän oli parhaiten tunnettu yksinlauluistaan ja oratorioistaan.
| Aino Rounioja-Outakoski | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. maaliskuuta 1919 Oulu |
| Kuollut | 7. tammikuuta 1992 (72 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Ammatti | laulaja, laulunopettaja ja kansakoulunopettaja |
| Muusikko | |
| Soittimet | sopraano |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Aino Rounioja-Outakoski oli tunnettu sopraanoäänensä heleästä, ”enkelimäisestä” kauneudesta ja luonnollisesta arvokkuudesta. Nöyryydessään ja vaatimattomuudessaan hän oli esikuva muille taiteilijoille. Rounioja-Outakoski ei halunnut asettaa itseään etusijalle, vaan musiikki ja sen sanoma olivat hänelle tärkeintä. Ihmisenä hän oli lämmin ja iloinen, mikä antoi oman valoisan värinsä myös hänen laulutaiteelleen.[1]
Laulajatar suoritti 1939 alakansakoulunopettajan tutkinnon Tornion seminaarissa ja musiikinopettajan tutkinnon 1948 Sibelius-akatemiassa, jossa hän opiskeli laulua muun muassa Lahja Lingon ja Eino Collianderin johdolla.[2] Hän opiskeli laulua myös Heikki Teittisen ja Jolanda di Maria Petrisin johdolla Suomessa sekä 1950-luvun loppupuolella Wienissä. Rounioja-Outakoski toimi kansakoulunopettajana muun muassa Helsingissä ja Sibelius-akatemian laulunopettajana vuodesta 1960 eläkeikään asti. Opetusvuosia kertyi kaikkiaan 25, joiden aikana laulunopiskelijoita oli noin 130. Aino Rounioja-Outakoski opetti tämän työn ohella muutamissa musiikkiopistoissa ja piti myös useana kesänä äänenmuodostuskursseja Klemetti-opistossa Orivedellä. [2] Hänen tunnetuin oppilaansa on oopperalaulaja Eeva-Liisa Saarinen. [1]
Laulajattaren puoliso, rovasti, teologian tohtori Nilla Outakoski kertoo, että Wienin aikana 1956 tälle tarjottiin kiinnitystä Grazin oopperaan. Laulajatar halusi kuitenkin pysyä perheensa parissa. Myös Suomen Kansallisoopperaan hänet haluttiin laulamaan, mutta hän ei suostunut tähänkään pyyntöön. Aino Rounioja-Outakoski lauloi mieluiten yksinlauluja ja oratoriotehtäviä. Rovasti Outakosken mukaan Tauno Pylkkäsen, Taneli Kuusiston ja Hugo Wolfin laulut olivat hänelle rakkaimpia. Rounioja-Outakoski piti konsertteja Suomen lisäksi myös Wienissä, Tanskassa ja Ruotsissa. Hänen esitystensä ”intensiteetti, arvokkuus ja spontaanisuus” paljastivat Stockholms Tidningenin arvostelijan mukaan ”wieniläisen koulutuksen, mutta puhuivat ennen kaikkea selvää kieltään kypsästä taiteilijapersoonallisuudesta”. Wienissä kiitettiin laulajattaren äänen kirkkautta ja lämpöä ja Kööpenhaminassa sen kauneutta, valoisuutta, keveyttä ja ilmeikkyyttä.[1]
Kotimaassa järjestetyistä konserteista suurin osa oli lied- ja kirkkokonsertteja. Aino Rounioja teki runsaasti Yleisradiolle nauhoituksia, joita on tallella 103 kappaletta. Äänitteet ovat etupäässä kotimaista musiikkia, jota hän esitti myös konserteissaan. TV-esiintymisiä lienee kertynyt vain kaksi. Hän on osallistunut kolmeen yhteislevytykseen ja julkaissut omakustanteisen LP-levyn vuonna 1980. [2]
”Aino Rounioja-Outakosken lyyrinen sopraano soi heleästi ja kauniisti, ääni syntyy keveästi ja vaivattomasti”, Erik Tawaststjerna kirjoitti Helsingin Sanomissa 1956. ”Hän on ilmeisesti yksi noita harvoja luonnon kultakurkkuja”, totesi puolestaan Helsingin Sanomien arvostelija Matti Viherjuuri 1956: ”Ääni on tavattoman pehmeä ja kepeä, mutta silti kantava ja suuri.” [1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Lampila, Hannu-Ilari: Laulajatar Aino Rounioja-Outakoski Heleä-ääninen sopraano asetti musiikin ja sen sanoman itsensä ja uransa edelle Helsingin Sanomat. 10.1.1992.
- ↑ a b c Aino Rounioja-Outakoski (1919 - 1992) : elämä ja ura. Halmetoja-Sivonen, Merja. Sibeliusakatemia 1996. Teoksen tiedot Finna tietokannassa.