Aina Onabolu

Aina Onabolu (13. syyskuuta 1882 Ijebu-Ode, Nigeria – 3. helmikuuta 1963 Lagos, Nigeria) oli Nigerian modernin taiteen edelläkävijä, opettaja ja taidemaalari, joka oli tärkeä henkilö sisällyttäessä taide maan keskiasteen opetussuunnitelmaan. Hän edisti ympäristön muotojen piirtämistä todellisuuden kaltaiseen tyyliin ja oli tunnettu varhaisista modernistisista muotokuvista. Aina on kanadalaisen poplaulaja Joseph Onabolun isoisän isä.

Varhainen elämä ja koulutus

Aina Onabolu syntyi Ijebu-Odessa vuonna 1882. Hänen isänsä oli menestyvä kauppias, ja myös hänen äitinsä oli kauppias. Hän aloitti maalaamisen 12-vuotiaana ja innostui länsimaisesta taiteesta halvalla tuotetuista valokuvista, joita oli useissa nigerialaisissa lehdissä ja uskonnollisissa kirjoissa. Vuoteen 1894 mennessä Onabolusta oli tullut pätevä kuvittaja, joka suunnitteli diagrammeja ja visaalista aineistoa koulujen opettajille.

Onabolu aloitti 1895 Lagosissa Caxton House Schoolin. Hän asui tohtori J. K. Randlen luona, joka oli lääkäri ja poliittinen aktivisti. Asuessaan Randlen luona Onaboluun vaikutti Randlen ja hänen aktivistikumppaniensa poliittinen toiminta ja hidän kolonialismin vastaiset näkemyksensä. Randle näki Onabolussa suojatin, jonka selvästi ilmenevät kyvyt vahvistivat Randlen uskoa afrikkalaisen älyn potentiaaliin ja kykyyn omaan hallintoon.

Onabolu muutti 1920 nimensä Aina Roberts muotoon Aina Onabolu.

32-vuotiaana hän toi esille omia töitään taidenäyttelyssä ja oli varsin suosittu osaavana ja taitavana taiteilijana. Myöhemmin hän lähti ulkomaille ja opiskeli taidetta Pariisin Académie Julianissa ja eräässä koulussa Lontoossa. Ennen ulkomailla oleskeluaan hän oli jo pätevä ja itseoppinut piirtäjä. Hän suoritti opinnot ja sai kuvataiteilijan ja opettajan tutkintotodistukset St. John Woods Collegesta Lontoossa vuonna 1922.^lähde?

Ura

Vuonna 1909 Nigerian siirtomaahallitus otti määräysvallan muodolliseen koulutukseen. Koulujen opetussuunnitelma oli suunnattu sellaisen koulutuksen tarjoamiseen, jossa koulutettiin virkailijoita siirtomaavaltion eri hallinnonaloille. Taidekoulutusta keskiasteen koulutukseen suunniteltiin vain vähän, kunnes mietinnössä suositeltiin alkuperäiskansojen alkuperäiskäsityön opettamista. Ennen mietintöä Onabolu esitti virallisesti pyyntöjä moderniin taidekasvatukseen peruskouluihin, mutta siirtomaavallan opetusalan virkailijat hylkäsivät hänen valintansa. Tuolloin kolonialistiset virkailijat ehdottivat, että afrikkalaisten luonnolliset rajat riittäisivät keramiikaan ja käsitöihin. Onabolu palasi St John Woodsista, Lontoosta, vuonna 1922 ja Julians akatemiasta Pariisissa. Hänen saamansa tietämys eurooppalaisesta maalaustaiteen, anatomian ja taidekasvatuksen ominaispiirteistä tarjosi samaan aikaan uuden näkökulman nigerialaisen taidekasvatuksen käyttöönotossa. Onabolu, joka oli opettanut epävirallisesti innostuneille opiskelijoille, alkoi opettaa muutamassa Lagosin huippukoulussa, kuten Lagosin King's Collegessa ja CMS oppikoulussa. Hänen opetusaiheensa käsittelivät lähinnä perspektiiviopia, piirustusta ja ihmisen anatomian ja akvarellimaalausta. Vaikka länsimaisten tekniikoiden opettajia oli vähän, Onabolun alkoi erottaa taidetta ja elämää.

Onabolu kannusti myös eurooppalaisten opettajien hyväksymistä maan taideopetuksen instituutioissa. Hänen ponnistelunsa johtivat ulkomaisen taiteen opettajan Kenneth C. Murrayn palkkaamiseen. Murrayn opetus johti siihen, että perinteinen käsityö ja taide heräsivät asteittain. Uusi lähestymistapa johto alkuperäiskansojen afrikkalaisen taiteen edistämiseen ja perinteisen afrikkalaisen taiteen tietämyksen säilyttämiseen otettiin käyttöön maan lukioiden opetussuunnitelmissa. Uuden ohjaajan ponnistelut tuottivat ensimmäisen sadon, kun Nigerian taidekouluttajien määrä lisääntyi ja perinteisten teosten, kuten Uli-perusteisen estetiikan ja seinämaalausten tuntemus lisääntyi. Murrayn pyrkimys merkitsi kuitenkin pitkällä tähtäimellä varsin vähän, sillä maan hallinto oli osittain koloniaalia ja länsimaista, joka otti käyttöön oman elämäntavan, mikä johti yhteiskunnan asteittaiseen siirtymiseen perinteisestä länsimaiseen kulttuuriin.

Tuotanto

Onabolun huomattavimmat taideteokset ovat muotokuvia. Hänen muotokuvaansa Spencer Savagesta (1906) on joskus pidetty eräänä varhaisena erinomaisena taideteoksena, jossa käytettiin länsimaista ja modernia tyyliä ja tekniikkaa. Toinen merkittävä hänen teoksistaan on herra Randlen muotokuva.Randle oli hänen mentorinsa, joka kiinnitti Onabolun huomion kolonialismin haitallisuuteen, jotka korostuivat segregationaalisen kuvernööri Walter Egertonin henkilössä. Hän teki myös akvarellimuotokuvan Päällikkö (Dr.) Saparasta

Useita hänen maalaamiaan muotokuvia on Lagosin kansallismuseossa.

Onabolun muotokuvaamista henkilöistä suuri osa oli Lagosin eliittiä, jotka olivat työssään menestyviä ammattilaisia, ja hänen muotokuvansa kertovat yleensä asiakkaidensa kunnioituksesta, saavutuksesta ja asemasta. Hänen työnsä ei kuitenkaan rajoittunut täysin muotokuviin. 1930-luvulla hän työskenteli uuden Lagosiin rakennettavan Kristuksen kirkon parissa suunnitellessaan katedraalin penkit. Myöhemmin 1940-luvulla Onabolu tuotti pastellisommitelmia ja -tutkielmia.

Aiheesta muualla

• Chukueggu, Chindedu C.: Modern Artistic Tendency in Nigeria: Its Influence on the Creative Development / The Aina Onabolu Pioneering Influence. Anthropologist, 2010, 12. vsk, nro 3. (englanniksi)
• National Gallery Of Modern Art (Ngma), Lagos Wayback Machine. National Gallery of Art. Arkistoitu 13.6.2011. Viitattu 19.3.2019. (englanniksi)
• Oguibe, Olu: The Culture Game. University of Minnesota Press, 2004. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.3.2019). (englanniksi)
• Okpewho, Isidore ja Davies, Carole Boyce: The African diaspora: African origins and New World identities. Indiana University Press, 1999. ISBN 0-253-33425-X. Teoksen verkkoversio (viitattu 19.3.2019). (englanniksi)
• Onuchukwu, Chidum: Art Education in Nigeria. Art Education, January 1994, 47. vsk, nro 1. (englanniksi)