Aina Bergroth

suomalainen kirjailija

Aina Linnea Bergroth (s. 21. joulukuuta 1975 Kivijärvi)[1] on suomalainen kirjailija, dramaturgi ja näytelmäkirjailija. Hänen esikoisteoksensa Ah autuutta julkaistiin vuonna 2007 ja alun perin anonyyminä ilmestynyt Prinsessan kirjeet vuonna 2010.[2]

Elämä ja ura muokkaa

Bergroth on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä ja teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa.[2] Bergrothin pro gradu -tutkielma käsitteli Sarah Kanen, Senecan ja Euripideen tulkintoja Faidran myytistä. Helsingin yliopiston jatko-opiskelijana Bergroth on tutkinut antiikin myyttien uudelleentulkintoja nykydraamassa.lähde?

Bergroth on toiminut Suomen Kansallisteatterin dramaturgina ja kirjallisena neuvonantajana[3] (2001–2017) sekä Kansallisteatterin kirja -sarjan toimittajana. Bergroth toimi Nuoren Voiman Liiton puheenjohtaja vuosina 2012–2015.[4]

Teatterityöt muokkaa

Vuonna 2014 Bergroth esiintyi Kansallisteatterissa Kristian Smedsin ja Rosa Liksomin näytelmässä Palsa – ihmisen kuva (ohj. Kristian Smeds).[5]

Bergrothin töitä dramaturgina ovat olleet muun muassa Kansallisteatterin Karamazovin veljekset (2018, ohj. Samuli Reunanen), Katja Lundénin Companyn Universo (2019, koreografia Katja Lundén, sävellys Anna-Mari Kähärä), Marko Tapion romaaniin pohjautuva Arktinen hysteria (2017, ohj. Atro Kahiluoto) ja Leea ja Klaus Klemolan näytelmä Maaseudun tulevaisuus (2014, ohj. Leea Klemola). Bergroth toimi dramaturgina myös John Loganin taidemaalari Mark Rothkosta kertovassa näytelmässä RED (2015, ohj. Juhana von Bagh)[6] sekä Reykjavikin kaupunginteatterin tulkinnassa Tšehovin Lokista (2015, ohj. Yana Ross). Lokki ja Arktinen hysteria esitettiin myös Tampereen Teatterikesässä.

Bergrothin näytelmä Tahto sai kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa 2019 (ohj. Sini Pesonen). Helsingin Sanomien kriitikko Laura Hallamaa kirjoitti arviossaan: ”Aino-Kaisa Saarisesta kertova näytelmä on täydellinen ja ansaitsee viisi tähteä. Miksi meillä on niin monta turhanpäiväistä näytelmää suurmiehistä, kun voi olla myös tällaista.”[7] Kuopion kaupunginteatteri esitti näytelmää vuonna 2020 (ohj. Heidi Räsänen) ja kolmannen ensi-iltansa se sai 18.9.2021 Oulun Teatterin suurella näyttämöllä (ohj. Kaisa-Liisa Logrén)[8].

Bergrothin näytelmä Lou Salomé sai kantaesityksensä KOM-teatterissa 24.9.2021. Riikka Oksasen ohjaama esitys ammensi vapaasti kaikki aikansa tabut rikkoneen Lou Andreas-Salomén (1861–1937) elämästä. Omana aikanaan laajalti tunnettu runoilija, filosofi ja uraa uurtava psykoanalyytikko toimi koko elämänsä piittaamatta naiselle varatusta kulttuurisesta roolista.

Yksityiselämä muokkaa

Bergrothin vanhemmat ovat taidemaalari Marjatta Tapiola ja lääketieteen tohtori, dosentti Ville Bergroth.[1] Elokuvaohjaaja Zaida Bergroth on hänen sisarensa.[9] Bergrothin puoliso on muusikko Timo Kämäräinen, jonka kanssa hänellä on yksi lapsi (s. 2017).[10]

Teokset muokkaa

Luottamustoimet muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Teatterit ja teatterintekijät 2005, Teatterin tiedotuskeskus 2005, ISBN 952-471-629-1,sivu 128.
  2. a b Aina Bergroth Teos. Viitattu 9.7.2022. [vanhentunut linkki]
  3. Aina Bergroth Nuoren Voiman Liiton puheenjohtajaksi. Helsingin Sanomat, 27.1.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.7.2022.
  4. Marjo Niemi Nuoren Voiman Liiton puheenjohtajaksi 24.4.2015. Nuoren Voiman Liitto. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 31.12.2015.
  5. Palsasta, paljaasti yle.fi. Viitattu 12.5.2021.
  6. Red Stadissa.fi. Viitattu 12.5.2021.
  7. Teatteriarvostelu | Aino-Kaisa Saarisesta kertova näytelmä on täydellinen ja ansaitsee viisi tähteä – Miksi meillä on niin monta tyhjänpäiväistä näytelmää suurmiehistä, kun voi olla myös tällaista? Helsingin Sanomat. 25.1.2019. Viitattu 12.5.2021.
  8. Tahto Oulun Teatteri. Arkistoitu 12.5.2021. Viitattu 12.5.2021.
  9. Tuomaala, Vaula: Rakkaat taiteilijasiskot Tulva. 4/2008. Viitattu 31.12.2015.
  10. Monen eri tyylin luottomuusikkona tunnettu Timo Kämäräinen päätyi soittamaan Ellipsin ja Olavi Uusivirran yhtyeisiin, vaikka ajankohtainen popmusiikki ei koskaan ole häntä sytyttänyt Helsingin Sanomat. 27.4.2019. Viitattu 12.5.2021.