Leea Klemola
Leea Klemola (s. 16. elokuuta 1965 Veteli) on suomalainen näyttelijä, vapaa ohjaaja ja näytelmäkirjailija. Hän opiskeli näyttelijäntyötä Teatterikorkeakoulussa vuosina 1987–1991 ja on myöhemmin myös opettanut näyttelijäntyötä Teatterikorkeakoulussa ja Helsingin taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa. Klemola toimii Aurinkoteatterin taiteellisena johtajana.[1]
| Leea Klemola | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leea Elisabet Klemola |
| Syntynyt | 16. elokuuta 1965 Veteli |
| Ammatti | näyttelijä, vapaa ohjaaja ja näytelmäkirjailija |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1989– |
| Merkittävät roolit | Eevi (Neitoperho) |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Klemola aloitti työnsä teatterinäyttelijänä, mutta hän on näytellyt myös monissa suomalaisissa elokuvissa kuten Pelon maantiede, Miehen työ ja Kerron sinulle kaiken. Klemola on ohjannut näytelmiä muun muassa Kuopion kaupunginteatteriin ja Tampereen Teatteriin. Hänet on palkittu useilla suomalaisilla teatteri- ja elokuva-alan palkinnoilla sekä Pro Finlandia -mitalilla. Näytelmä Minä, askartelija sai vuoden kotimaisen näytelmän Lea-palkinnon 2021.[2]
Ura teatteriohjaajana muokkaa
Klemola aloitti 22-vuotiaana näyttelijäopintonsa Teatterikorkeakoulussa. Valmistuttuaan vuonna 1991 hän oli perustajajäsenenä Aurinkoteatterissa. Sen jälkeen Klemola toimi teatterin taiteellisena johtajana lähes kymmenen vuoden ajan, kirjoitti teatterille näytelmiä ja sai toteuttaa taiteellisia näkemyksiään vapaasti. Uran alkuajoista asti Klemolan näytelmät ovat sisältäneet erikoista ja roisia mustaa huumoria, kiroilua, ryyppäämistä ja lavalla ryömimistä. Näytelmissä naiset voivat olla miehiä ja roolihahmojen niminä käytetään usein eläinten tai esineiden nimiä.[3] Klemolan tuotannot ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton yleisöltä: Matti Tuomela kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä, että ”tyypillinen tilanne Leea Klemolan esityksissä on se, että osa yleisöstä nauraa kaksin kerroin ja osa istuu mykkänä miettimässä, mille toiset nauravat”.[4]
Vuodet Aurinkoteatterin johdossa muokkaa
Klemola kirjoitti Aurinkoteatterille näytelmiä yhdessä Pentti Halosen kanssa. Heidän kirjoittamansa näytelmät Kahelianainen (1995), Seksuaali (1998) ja Anne Krankin päiväkirja (2001) olivat provosoivia ja korostivat voimakkaasti seksuaalisuutta. Näytelmissä käsiteltiin erilaisia tabuja, muun muassa lähisukulaisten välistä seksuaalista jännitettä ja heidän romanttista rakkauttaan.
Seksuaalissa kuvataan Siittään kaupungin nuorison seksuaalista umpisolmua. Näytelmän hahmoista Kati Pöyhtäri (Heli Sutela) ei taivu suhteeseen Wulffin Hellun (Sari Viitasalo) kanssa, koska haluaa veljeään. Nuorison kanssa toimiva kulttuurisihteeri Eerika Haapalainen (Irma Junnilainen) kuvataan lesboseksuaalisesti vapautuneena. Lähes kolmituntiseksi venytetyssä näytelmässä ohjaaja Klemola testasi yleisöään pitkitetyillä, elokuvamaisilla kohtauksia.
Kutsu Kuopion kaupunginteatteriin muokkaa
Kuopion kaupunginteatterin johtaja Heikki Kujanpää pyysi Klemolan ohjaamaan teatteriin uuden näytelmän. Ehdoiksi Kujanpää asetti ainoastaan sen, että Klemola kirjoittaa ja ohjaa näytelmän itse. Näin kehittyi tragikomedia nimeltä Jessika – vapaana syntynyt (2002). Kyseessä on teini-ikäisen ja angstisen Jessikan kasvukertomus.
Näytelmä kuvaa Timmerbackan perhettä kahden viikon ajan. Perheessä eletään myrskyisää aikaa. Äiti, Eija on hermoromahduksen partaalla. Perheen tytär, Jessika yrittää irtaantua nöyryyttävästä suhteesta epävakaaseen poikaystäväänsä. Vaikka näytelmän pääroolissa on teini-ikäinen tyttö, Klemola valitsi roolin esittäjäksi iäkkään naisnäyttelijän (Kuopion kaupunginteatterin kantaesityksessä 62-vuotias Auli Poutiainen).
Näytelmässä käsitellään häpeää ja nöyryytyksen kokemuksia, jotka ovat ulkonaisesti pieniä, mutta nuoren tytön sisällä suuria. Perheen sisäistä dynamiikkaa kuvataan lämpimästi. Elämän pienet tapahtumat saavat absurdeja mittasuhteita. Klemolalle tyypillisesti henkilöt paisuttavat näytelmässä tunteitaan ja kiroilevat jatkuvasti, näin Jessikan äiti: ”Äiti täälä Jessika kulta. Äiti perkele. Äiti äiti. Äiti on joka paikassa. Näin tässä tietysti kävi ku yrittää pysyä poissa tieltä nii tapahtuu tämmöstä jotain aivan hirviää. Ei sun tarvi mulle mitään sanua. Ampua pitäs tämmönen hirviöäiti.”
Arktisen tragedian synty muokkaa
Näytelmäkirjailijana ja ohjaajana Klemola tuli laajan yleisön tuntemaksi Kokkola-näytelmällä, jota luonnehdittiin ”arktiseksi tragediaksi”. Kriitikot kiittivät näytelmää muun muassa koskettavaksi, rohkeaksi, viisaaksi ja hurjaksi. (kantaesitys 10.12.2004 Tampereen Teatterissa)[5] Klemola palkittiin näytelmän ansiosta Olavi Veistäjä -palkinnolla. Aurinkoteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistyönä syntynyt esitys kutsuttiin myös Moskovan New Drama Festivaalille 26. syyskuuta 2005.
Klemola on käyttänyt näytelmissään myös näyttelijöitä, joilla ei ole aikaisemppa kokemusta näyttelijäntyöstä. Kokkola-näytelmää tekemään Leea Klemola otti mukaan veljensä Klaus Klemolan ja tämän kaverit Jussi Rantamäen ja Juho Kuosmasen. Miehillä oli myös keskeiset roolit Tampereen Teatterin kantaesityksessä. Näytelmän käsikirjoitusvaiheessa ryhmä kiersi Grönlantia ja pohti yhteisöllisyyttä, miehenä olemista ja väkivaltaa.
Kokkola-näytelmässä Klaus Klemolan esittämä Piano Larsson pyörittää henkilöhuolintafirmaa, joka auttaa kaikkia pulaan joutuneita. Larssonin bussin lisäksi keskeinen tapahtumapaikka Zeppelinin perheen baari, jossa emäntänä on pilleristi Maura (Mari Turunen) ja portsarina Marja-Terttu (Heikki Kinnunen). Marja-Terttu rakastaa intohimoisesti kaksoisveljeään Sakua (Raimo Grönberg). Nöyryyttäminen ja nöyryytys on jälleen Klemolan tekstin yhtenä teemana.
Näytelmien jatko-osat muokkaa
Klemola on kirjoittanut näytelmilleen myös jatko-osia. Kokkola sai jatkoa, kun Kohti kylmempää – Retkikunta jääkauteen tuli ensi-iltaan 15. helmikuuta 2008 Tampereen Teatterissa. Näytelmässä kuvataan portsarina toimivaa Marja-Terttu Zeppeliniä, joka pyörittää maailman pohjoisinta grilliä. Marja-Terttu haluaa paeta tunteitaan ja seksuaalisuuttaan mahdollisimman kylmään paikkaan. Näin Marja-Tertusta tulee osa suomalais-grönlantilaista retkikuntaa, jonka tavoitteena on pelastaa maailma ilmastotuholta ja perustaa uusi yhteiskunta. Matkan aikana erikoislaatuisen retkikunnan mukaan siunaantuu milloin minkäkinlaista porukkaa.
New Karleby -näytelmä on arktisen trilogian kolmas ja viimeinen osa. Näytelmä kuvaa Piano Larssonin paluuta kotiinsa sen jälkeen, kun uuden yhteiskunnan rakentaminen on epäonnistunut ja miehen avioliitto on tuhoutunut. Edellisisistä näytelmistä tuttujen kummajaishahmojen galleriaa täydentävät muun muassa Afrikasta siirtotyöläisiksi saapuneet täplähyeenat. Näytelmässä yritetään ymmärtää erilaisia tapoja, joiden avulla ihmiset yrittävät kestää elämäänsä.
Klemola kirjoitti myös Jessika – Vapaa syntynyt -näytelmälle jatko-osan nimeltä Jessikan pentu, joka esitettiin Kuopion kaupunginteatterissa vuonna 2012. Näytelmä kääntää tavalliset asetelmat päälaelleen. Näytelmän keskiössä on jälleen Timmerbackan perhe. Nyt Jessikasta on kasvanut äiti, joka kärsii "vanhemmuuden traumoista". Jessika ymmärtää menettäneensä yhteyden mieheensä ja lapsiinsa. Pelastaakseen tilanteensa hän päättää järjestää koulutusleirin, joka palauttaisi perheen takaisin luontoon, menneisyyteen, jolloin ihmiset vielä välittivät toisistaan.
Klemola on hakenut näytelmäteksteihinsä innostusta matkustelemalla eri puolilla maailmaa. Vuoden 2013 alkupuolella Klemola matkusti Mongoliaan hakemaan inspiraatiota Suomen viimeistä maatilaa käsittelevään näytelmäänsä. Klemolan ohjaama ja yhdessä Klaus Klemolan kanssa käsikirjoittama Maaseudun tulevaisuus -näytelmä kantaesitettiin Kansallisteatterissa marraskuussa 2014. Se esitettiin joulukuussa myös Yle Teemalla yhdessä näytelmän syntyvaiheita ja Mongolian-matkaa kuvaavan dokumentin kanssa.[6]
Teatterityön lisäksi Klemola on herättänyt huomiota kirjoittamillaan kolumneilla. Klemola aiheutti kohun vuonna 2001 kirjoitettuaan Talouselämä-lehteen kolumnin, jossa luonnehti Miss Suomen Heidi Willmanin ja tämän isän perheessä vallitsevan insestinen ilmapiiri.[7][8]
Klemolan kirjoittamat/ohjaamat näytelmät muokkaa
Omat näytelmät muokkaa
- Kahelianainen (Käsikirjoitus yhdessä Pentti Halosen kanssa. Kantaesitys Aurinkoteatteri 1995)
- Seksuaali (Käsikirjoitus yhdessä Pentti Halosen kanssa. Kantaesitys Aurinkoteatteri 1998)
- Anne Krankin Päiväkirja (Käsikirjoitus yhdessä Pentti Halosen kanssa. Kantaesitys Aurinkoteatteri 2001)
- Jessika - Vapaana syntynyt (Käsikirjoitus ja ohjaus. Kantaesitys Kuopion kaupunginteatteri 2002)
- Kokkola (Käsikirjoitus ja ohjaus. Kantaesitys Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 10.12.2004, Aurinkoteatterin ensi-ilta 10.3.2005)
- Kohti kylmempää – Retkikunta jääkauteen (Käsikirjoitus yhdessä Klaus Klemolan kanssa, ohjaus. Kantaesitys Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 15.2.2008)
- "New Karleby" (Käsikirjoitus yhdessä Klaus Klemolan kanssa, ohjaus. Kantaesitys Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 2011)
- Jessikan pentu (Käsikirjoitus ja ohjaus. Kantaesitys Kuopion kaupunginteatteri 2012)
- Mammoth (Jessikan pentu) (Käsikirjoitus ja ohjaus. Pleasance Theatre King Dome, Edinburgh 2013)[9]
- "Vaimoni, Casanova" (käsikirjoitus ja ohjaus), kantaesitys Kuopion kaupunginteatterissa 13.9.2016)
- Maaseudun tulevaisuus (Käsikirjoitus yhdessä Klaus Klemolan kanssa, ohjaus. Kantaesitys Kansallisteatterissa 2014.)[6]
- Arktiset leikit (Kantaesitys Tampereen Teatterin päänäyttämöllä 2019)
- Minä, Askartelija. (Käsikirjoitus yhdessä Rosa-Maria Perän kanssa, ohjaus. Kantaesitys Q-teatterissa 23.9.2021)[10]
Muita ohjauksia muokkaa
- W.A. Mozart: Figaron häät (Kokkolan ooppera, ensiesitys 2006)
- Alban Berg: Lulu (Kokkolan ooppera, ensiesitys 2009)
- Miehen kuolema (Korjaamoteatteri, ensiesitys 2013)
Filmografia muokkaa
Elokuvat muokkaa
| Vuosi | Elokuva / TV-elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1985 | Isänmaan rakastaja | |
| 1989 | Hyrrä | Hyrrä |
| Talvisota | Aino | |
| 1990 | Olinkin jo lähdössä | |
| 95 oktaania | Sari | |
| 1992 | Kultainen vasikka | Liina |
| Kauhun millimetrit | ||
| Tuhlaajapoika | Laura Saarela | |
| 1993 | Kili kali | |
| P(l)ain Truth | Rudi tyttönä | |
| 1994 | Rondaus | Tii |
| Marja | Anne | |
| 1995 | Maa jossa kuolemaa ei ole | |
| 1997 | Neitoperho | Eevi Rantanen |
| 1999 | Vaarallinen kevät | Maija |
| 2000 | Pelon maantiede | Maaru Tang |
| 2003 | Dark Side of the Car | |
| 2004 | Lasileuka | Gunni |
| 2005 | Caasha | Kirsi |
| Hokkasen näköinen nainen | Junkkonen | |
| 2007 | Miehen työ | Katrin assistentti |
| 2008 | Yksinen | Juulia |
| Kummeli Alivuokralainen | hoitaja Rautiainen | |
| 2009 | Missä on missä? | pappi |
| Skavabölen pojat | äiti | |
| 2013 | Kerron sinulle kaiken | Maarit |
| 2015 | Kätilö | Aune |
| 2016 | Jättiläinen | yksi Talvivaaran johtajista |
| 2017 | Yösyöttö | kätilö |
| 2018 | Tyhjiö | asianajaja Tuula Pahkio |
| 2022 | Huonot naiset | Johanna |
| 2023 | Järjettömän paska idea | Ripen äiti Kaija |
Televisiosarjat muokkaa
| Vuosi | Televisiosarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1990 | Aaveita ja valkoisia valheita | |
| 1998 | Rakkauden tanssi | Päivi Ano |
| 2000 | Samaa sukua, eri maata | Kanerva |
| 2002 | Yhteinen huone | |
| 2003 | Täysin työkykyinen | Leea Tuomioja |
| 2009 | Presidentin kanslia | |
| 2016 | Roba | keski-ikäinen rouva |
| 2020 | Syke | Irina Kivirinta |
Dubbaukset muokkaa
- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Tunnustuksia muokkaa
- Vuoden nuori lausuja 1987
- Parhaan naispääosan Jussi 1997: Neitoperho
- Paras naisnäyttelijä, Festival du Cinéma Nordique, Rouen 1998: Eevi Rantanen Neitoperhossa
- Teatteriliiton Vuoden näytelmä 2005: "Kokkola"
- Olavi Veistäjä -palkinto 2005 (palkinto myönnetään valtakunnallisesti merkittävästä, tuoreesta, ajankohtaisesta teatteriteosta): "Kokkola"
- Paras draamakäsikirjoitus, Venla 2007 yhteistyössä Kaarina Hazardin kanssa: Hopeanuolet
- Pro Finlandia -mitali 2009[11]
- Parhaan naispääosan Jussi 2013: Kerron sinulle kaiken
- Paras ohjaaja, Kultainen Venla-palkinto 2017: Myrskyn jälkeen
- Paras käsikirjoittaja, Kultainen Venla-palkinto 2017: Myrskyn jälkeen
- Lea-palkinto (yhdessä Rosa-Maria Perän kanssa) näytelmän Minä, askartelija käsikirjoittamisesta.[12]
Lähteet muokkaa
- Martti K. Mäkelä: Teatterijuttu – Kokkola: Pankaa kylmää kovemmalle! Skenet. 17.3.2005. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 26.10.2020.
- Laita, Piia: Leea Klemola. Kiasma -lehti, Arkistoitu 13.9.2017, 2. vsk, nro 5. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2020. (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Leea Klemolasta Aurinkoteatterin uusi taiteellinen johtaja Helsingin Sanomat. 22.2.1994. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Lea-palkinto Minä, askartelijalle | Näytelmäkulma www.dramacorner.fi. Viitattu 9.5.2023.
- ↑ Kaukonen, Hertta-Mari: Teatterin auteur – Ohjaaja-käsikirjoittaja Leea Klemola on saanut aina vapaat kädet teoksissaan Aviisi. 2/2011. Tampereen yliopiston ylioppilaskunta. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Tuomela, Matti: Leea Klemolan näytelmät jakavat yleisöä – Osa nauraa kippurassa, osa ei enää koskaan tule teatteriin suomenkuvalehti.fi. 30.9.2021. Viitattu 3.10.2021.
- ↑ Kokkola. Arkistotietoja: Näytelmä poistunut ohjelmistosta. Tampereen Teatteri. Arkistoitu 14.12.2014. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ a b Yle Teema esittää Kansallisteatterin Maaseudun tulevaisuus -näytelmän ja dokumentin näytelmästä Yle TV1. 10.11.2015. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Missi vai isän tyttö?. Yle TV1. Arkistoitu 16.9.2004. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Seppälä, Pauliina: Heidi Willman – Kymmenen vuoden missikisa City -lehti. 2.11.2001. Viitattu 26.10.2020.
- ↑ Edinburgh Festival Fringe 2013. ACE-production. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 26.10.2020. Edinburgh Fringe -teatterifestivaalin esittely.
- ↑ Teatteriarvostelu | Minä, Askartelija pohtii oman äänen löytämistä: näytelmän teemat auttavat hahmottamaan Leea Klemolan asemaa Suomen teatterikartalla Helsingin Sanomat. 24.9.2021. Viitattu 24.9.2021.
- ↑ Pro Finlandia sai Leea Klemolan hämilleen Yle Keski-Pohjanmaa. 1.12.2009. Viitattu 7.12.2009.
- ↑ Lea- ja Sylvi-palkintojen voittajat julkistettu www.tinfo.fi. Viitattu 28.12.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Miten minusta tuli minä, Leea Klemola Yle Elävä arkisto. 17.8.2009. Viitattu 26.10.2020. Podcast.
- Leea Klemolan haastattelu Yle Areena. 6.7.2011. Viitattu 26.10.2020. Ohjelman alkupeäinen nimi on: ”Yhdenillan pysäkki. Ja sit mä söin pari kiloa suklaata.” Haastattelijana Maarit Tastula.
- Salminen, Antti: Kuolevat kehot, eläimyys ja pohjoinen tasa-arvo – Kysymyksiä Leea Klemolalle. Niin & näin 1/2011