Agesilaos (Ksenofon)
Agesilaos (m.kreik. Ἀγησίλαος, Agēsilaos, lat. Agesilaus) on Ksenofonin kirjoittama teos, joka on muodoltaan ylistyspuhe Spartan kuninkaalle Agesilaos II:lle.[1][2]
| Agesilaos | |
|---|---|
| Ἀγησίλαος | |
 Teoksen englanninkielisen käännöksen kansilehti vuodelta 1880. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Ksenofon |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | panegyyri eli ylistyspuhe |
| Julkaistu | vuoden 360 eaa. jälkeen |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Historia
muokkaaAgesilaos toimi Spartan kuninkaana vuosina 400–360 eaa. Ksenofon oli liittynyt hänen Persiaa vastaan taistelleisiin joukkoihinsa Vähässä-Aasiassa palattuaan kymmenentuhannen sotaretkeltä. Hän kiintyi kuninkaaseen ja ihaili tätä, ja seurasi tätä myöhemmin myös Kreikkaan taistelussa Spartan vihollisia, myös Ksenofonin omaa kotikaupunkia Ateenaa, vastaan. Nämä tapahtumat ajoittuvat noin vuosiin 400–394 eaa.[1]
Ksenofon kirjoitti Agesilaoksesta jo historiateoksessaan Hellenika, missä hän ylisti kuninkaan poliittista viisautta ja sotilaallisia hyveitä. Erillisen Agesilaokselle omistetun ylistyspuheensa Ksenofon kirjoitti vasta sen jälkeen, kun kuningas oli kuollut vuonna 360 eaa. Tämä tekee kirjoituksesta yhden Ksenofonin viimeisistä. Edwin Linkomies arvioi, että teoksellaan Ksenofon halusi pystyttää suosijalleen kirjallisen muistomerkin.[1] Cicero piti teosta hienompana muistomerkkinä kuin yhtäkään kuninkaille pystytettyä patsasta.[2][3] Kirjoitus vaikutti myöhemmin Cornelius Nepoksen Kuuluisia miehiä -teoksen Agesilaos-elämäkertaan.[1]
Sisältö
muokkaaKirjoitus on muodoltaan panegyyri eli ylistyspuhe. Ksenofon aloittaa huomauttamalla tietävänsä, että Agesilaokselle on vaikea kirjoittaa sellaista kiittävää puhetta, joka olisi hänen hyveidensä ja kunniansa mukainen; mutta jatkaa, että tätä täytyy ainakin yrittää, sillä ei olisi soveliasta, että niin hyvä mies jäisi ylistämättä vain täydellisyytensä vuoksi.[4]
Puheessaan Ksenofon hyödyntää Hellenikan historiallista aineistoa. Kuvausta on kuitenkin väritetty retorisesti ja painotettu Ksenofonin eetillisten periaatteiden mukaisesti.[1] Nykyisin tällaista läpeensä ylistelevää kirjoitusta on luonnehdittu tyyliltään mauttomaksi ja liioittelevaksi.[2]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e Linkomies, Edwin: ”Ksenofonin elämä ja teokset”. Teoksessa Ksenofon: Kyyroksen sotaretki, s. v–xvi. (Anabasis.) Suomentanut ja selittävällä hakemistolla varustanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies. 2. painos (1. painos 1960 Antiikin klassikot -sarjassa) Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22668-8
- ↑ a b c Smith, William: ”Xenophon (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Cicero: Kirjeet ystäville (Epistulae ad Familiares) 5.12.
- ↑ Ksenofon: Agesilaos 1.1.
Kirjallisuutta
muokkaa- Xenophon: Agesilaus. Teoksessa Xenophon: Hiero. Agesilaus. Constitution of the Lacedaemonians. Ways and Means. Cavalry Commander. Art of Horsemanship. On Hunting. Constitution of the Athenians. (Translated by E. C. Marchant, G. W. Bowersock. Loeb Classical Library 183) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1925. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Agesilaos Wikimedia Commonsissa
