Aflatoksiinit

kemiallinen yhdiste
Tämä artikkeli kertoo homeiden tuottamista toksiineista. Alfatoksiinit ovat bakteerien tuottamia toksiineja.

Aflatoksiinit ovat homesienten tuottamia terveydelle haitallisia mykotoksiineja, joista aflatoksiini B1 ja G1 ovat karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia aineita. Myrkyllisin on aflatoksiini B1. Niitä ei pidä sekoittaa alfatoksiineihin, jotka ovat bakteerien tuottamia proteiinitoksiineja.

(–)-Aflatoksiini B1:n rakenne.
(–)-Aflatoksiini G1:n rakenne.

Vaikutusmekanismi

muokkaa

Aflatoksiini B1:n vaikutus perustuu siihen, että se metaboloituu elimistössä hyvin reaktiiviseksi epoksidiksi.[1] Tämä epoksidi voi kiinnittyä pysyvästi solutuman DNA:han, erityisesti guaniinin typpiatomiin ja aiheuttaa erityyppisiä mutaatioita. Siitä voi seurata esim. syöpäsolun syntyä estävän p53-geenin vaurioituminen.[2] Aflatoksiini B1 on erittäin voimakas maksasyöpää aiheuttava aine, mutta voi aiheuttaa syöpää koe-eläimissä useissa muissakin elimissä. Se on saman vaikutusmekanismin perusteella myös suoraan myrkyllinen muun muassa maksasoluille.[1] Akuutisti tappava annos eri eläinlajeilla vaihtelee 0,5–60 mg/kg.[3] Myös syöpää aiheuttava kyky on hyvin erilainen eri eläinlajeilla, muun muassa rotalle aflatoksiini B1 on kaikkein voimakkain tunnettu syöpää aiheuttava aine, kun taas hiirelle syöpää ei synny.[3]

Myrkytykset

muokkaa

Aflatoksiineja erittävät monet homesienet. Niistä merkittävimpiä ovat Aspergillus-suvun homeet.[4] Useimmiten aflatoksiinit ovat seoksia.

Aflatoksiinit todettiin 1960 kalkkunoita tappaneen niin sanotun Turkey X -sairauden aiheuttajiksi. Myrkky oli peräisin Aspergillus flavus -homeesta, josta aflatoksiini on saanut nimensä. Myöhemmissä tutkimuksissa on löydetty myös kolme muuta aflatoksiinia muodostavaa hometta: Aspergillus parasiticus, Aspergillus nomius ja Aspergillus tamarii.lähde?

Aflatoksiini on erityinen ongelma pähkinöissä.[5] Niitä voi kuitenkin esiintyä monissa muissa elintarvikkeissa, myös viljoissa, jos sato pääsee homehtumaan. Trooppisissa maissa, etenkin Afrikassa, suuri maksasyövän esiintyvyys on yhdistetty aflatoksiinialtistukseen. Riski on erityisen suuri hepatiittien (virusten aiheuttaman maksatulehduksen) yhteydessä.[1]

Eri aflatoksiineja
Aflatoksiini Kemiallinen kaava CAS-numero Moolimassa Sulamispiste (°C)
B1 C17H12O6 1162-65-8 312 268-269
B2 C17H14O6 7220-81-7 314 286-289
B3 C16H14O6 23315-33-5 302 -
D1 C16H14O5 52373-83-8 286 -
G1 C17H12O7 1165-39-5 328 244-246
G2 C17H14O7 7241-98-7 330 237-240
M1 C17H12O7 6795-23-9 328 299
M2 C17H14O7 6885-57-0 330 293
P1 C16H10O6 32215-02-4 298 -
Q1 C17H12O7 52819-96-2 328 -
B2A C17H14O7 17878-54-5 330 240
G2A C17H14O8 20421-10-7 346 190

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Elonen E. Sienimyrkytykset, ss. 1145–1152 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
  2. Komulainen H. Karsinogeenisuus ja p53-geeni, s. 136 kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J. Farmakologia ja toksikologia, 8. p. Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3 Luettavissa myös verkossa
  3. a b Kotsonis FN, Burdock GA, Food toxicology, kirjassa Klaassen, CD: Casarett & Doull's Toxicology, 8. p., s. 1338–1339, McGraw-Hill, New York 2013.
  4. Sari Peura, Mykotoksiinit, (arkistolinkki)
  5. Aflatoksiini-määräykset yhtenäisiksi EU:ssa Finfood

Aiheesta muualla

muokkaa