Aeron Junkers F 13 -lento-onnettomuus 1927
Aero Oy:n Junkers F 13 matkustajalentokone K-SALD katosi Suomenlahdella 16. marraskuuta 1927 ollessaan matkalla Tallinnasta kohti Suomea. Kone oli vuokrattu kuljettamaan suomalaista upseerivaltuuskuntaa, joka osallistui Tallinnassa Suomen ja Viron yleisesikuntien välisiin keskusteluihin Neuvostoliittoa koskevasta yhteistyöstä. Kadonneessa koneessa oli kahden hengen miehistön lisäksi yleisesikunnan tiedustelusta vastanneen osasto V:n johtaja, jääkärimajuri Ragnar Heikel, ja tiedustelutietoja analysoineen ulkomaanosaston johtaja, ratsumestari Karl Armas Klinthe (s. 1898).[1][2][3]
Suomalainen upseerivaltuuskunta, jota johti yleisesikunnan päällikkö, eversti Kurt Martti Wallenius, ja johon kuului Heikelin ja Klinthen lisäksi everstiluutnantti Ragnar Relander, neuvotteli 14. marraskuuta Tallinnassa. Valtuuskunta matkasi Suomesta Tallinnaan Aerolta vuokratulla Junkers F 13 K-SALD -matkustajakoneella, joka joutui jo menomatkalla tekemään pakkolaskun mereen. Neuvottelujen jälkeen Wallenius tilasi Suomen ilmavoimilta 15. marraskuuta viisi Hansa Brandenburg -meritiedustelukonetta tuomaan valtuuskunnan jäsenet Suomeen. Näistä koneista yksi joutui tekemään pakkolaskun mereen eikä päässyt Tallinnaan saakka. Suomeen alkoholia salakuljettamassa ollut pirtulaiva pelasti pakkolaskun tehneen koneen miehistön ja korjauskelvoton kone upotettiin pari päivää myöhemmin Suomenlahteen. Neljä Hansa Brandenburg -konetta pääsi perille Tallinnaan ja yöpyi siellä.[1][3]
Eversti Wallenius ja everstiluutnantti Relander palasivat Suomeen 16. marraskuuta kahdella Hansa Brandenburg -koneella. Majuri Ragnar Heikel ja ratsumestari Klinthe puolestaan lähtivät paluumatkalle menomatkalla käytetyllä Aeron K-SALD-koneella mahdollisesti siksi, että sen matkustamo oli mukavampi, ja niinpä kaksi muuta Hansa Brandenburg -konetta palasi Suomeen ilman matkustajia. Koneet joutuivat kuitenkin Suomen rannikon läheisyydessä vaikeuksiin sakean sumun takia. Walleniusta kuljettanut Hansa Brandenburg teki paluumatkalla pakkolaskun mereen Söderskärin majakan lähelle ja paikalle tullut saksalainen kauppalaiva pelasti koneessa olleet, mutta muuten nämä koneet pääsivät perille Suomeen. K-SALD lähti Tallinnasta Ylemistejärven lentosatamasta puolen päivän jälkeen sään olleessa silloin vielä kirkas. Koneen ohjaajana oli lentomestari Kalle Karlstedt (s. 1899) ja mekaanikkona saksalainen Kurt Petzold (s. 1903). Karlstedt oli palvellut Suomen ilmavoimissa ennen tuloaan Aeron palvelukseen 1927, ja Suomessa viiden vuoden ajan asunut Petzold oli puolestaan myös lentäjä sekä Junkers-yhtiön Saksassa kouluttama lentomekaanikko. Karlstedt ilmoitti lähtiessään suuntaavansa ensin Söderskärin majakalle ja sieltä edelleen Suomeen. Kone saattoi kellukkeidensa ansiosta laskeutua tarvittaessa myös mereen.[1][4][3]
Koneen nousun jälkeen sumu alkoi tihentyä ja näkyvyys laski jopa alle 50 metriin. Koneen moottorin ääni kuultiin Aegnan saarella ja koneesta tehtiin havaintoja ensin Kerin majakalta ja viimeksi Äransgrundin majakkalaivalta. Viimeisen havainnon mukaan kone lensi silloin 30–50 metrin korkeudella. Koneen etsinnät aloitettiin 17. marraskuuta mutta ne jouduttiin lopettamaan tuloksettomina 30. marraskuuta. Tutkijat päättelivät koneen tehneen pakkolaskun mereen liian jyrkässä kulmassa ja hajonneen sitten kappaleiksi. Etsinnöissä ei kuitenkaan löydetty merestä polttoaineläikkiä eikä koneen kappaleita. Tähän saattoi vaikuttaa sekin, että onnettomuus tapahtui myöhään syksyllä, jolloin päivät olivat jo lyhyitä.[1][3]
Onnettomuuskoneessa oli sen Helsingistä Tallinnaan lähtiessä 200 litraa polttoainetta. Tästä kului noin 50 litraa matkalla Tallinnaan, joten paluumatkaa varten oli jäljellä vielä 150 litraa, joka olisi riittänyt parin tunnin lentomatkaan. Kone oli ostettu Aerolle keväällä 1927 ja se oli kesällä liikennöinyt linjalla Helsinki–Tallinna ja syksyllä linjalla Turku–Tukholma. Saksalainen lentäjä Gottschalk teki kesällä 1927 koneella pitkän kiertomatkan Suomessa.[4]
Onnettomuuden jälkeen lehdissä spekuloitiin, että Karlstedt olisi vienyt koneen matkustajineen Neuvostoliittoon ja että hän olisi Suomen sisällissodan aikana toiminut punaisten puolella komppanianpäällikkönä. Hänen vaimonsa väitettiin myös matkustaneen viikko onnettomuuden jälkeen Neuvostoliittoon. Näille väitteille ei kuitenkaan löytynyt mitään todisteita. Karlstedtin leskeksi jäänyt vaimo muutti Suomesta Kanadaan vuonna 1930 ja meni siellä uudelleen naimisiin Saarnio-nimisen suomalaismiehen kanssa. Hän kuoli vuonna 1991 hoitokodissa Suttonin kaupungissa Kanadassa. Onnettomuuskoneen hylkyä tai sen osia ei ole edelleenkään löydetty.[1][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Esa Paloniemi : Suomalaiset tiedustelumiehet katosivat 1927, Ilmailulehti 3.12.2021
- ↑ Suomenlahti pitää yhä edelleen salaisuutensa: K-SALD miehistöineen vieläkin kateissa, Helsingin Sanomat, 20.11.1927, nro 315, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b c d e Heidi Ruotsalainen : Salatun tiedon tuottajat: Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän kehitys 1918-1939, Tohtoriopiskelijan väitöskirja, Maanpuolustuskorkeakoulu 2020, luku 4.2.2. Sotilastiedusteluhenkilöstön vähäinen määrä aiheutti riskejä
- ↑ a b Onko kauhea murhenäytelmä sittenkin tapahtunut Suomenlahdella?, Helsingin Sanomat, 19.11.1927, nro 314, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla muokkaa
- Viisi suomalaista lentokonetta harharetkillä sumussa Suomenlahdella, Helsingin Sanomat, 17.11.1927, nro 312, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Onko kauhea murhenäytelmä sittenkin tapahtunut Suomenlahdella?, Helsingin Sanomat, 19.11.1927, nro 314, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Murhenäytelmä Suomenlahdella, Hakkapeliitta, 03.12.1927, nro 49, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot